Title: Menneisyyden haamuja
Fandom: Final Fantasy VII
Author: Anae-chan
Pairing: Cloud/Reno
Rating: R? En ihan vielä osaa sanoa, riippuu jatkosta. ^^'
Genre: Öäh. Slash, hurt/comfort, angst?
Warnings: No se slash tähän hätään.
A/N: Joh, ficci joka on pitänyt kirjoittaa jo kauan ja sitten eräänä iltana se vain sanoi thumps ja siinä oli ensimmäinen osa. Ja kun se tuli suomeksi niin päätinpä sitten julkaista täällä. ^^
Eli siis, ensimmäinen FF-fandomin ficcini, älkää syökö. (Ja kommentit ovat rakkaus ja elämän lähde.)


Luku 1 - Ehdotus


“Istu, ole hyvä.”

Nuori mies, jolla oli tummat vaatteet yllään, ei noudattanut kehotusta. Tavallisesti ShinRa-yhtiön johtajan kehotuksen sanaton kieltäminen olisi aiheuttanut kieltäytyjälle ongelmia, mutta ei tälle miehelle. Vaikka hänen ulkokuorensa ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta tilanteeseen, Rufus Shinra uskoi asian olevan toisin. Olihan Cloud Strife sentään vaivautunut paikalle huolimatta yhtiötä kohtaan tuntemastaan inhosta.

Täysin valkoiseen pukeutunut, ulkomuodoltaan erittäin huoliteltu johtaja ei välittänyt toisen miehen hiljaisuudesta. Se ei ollut ihme; hän oli odottanutkin keskustelusta tulevan yksipuolinen. “Olet varmaan kiinnostunut syystä, jonka takia pyysin sinut tänne?”

Vaaleahiuksinen mies nyökkäsi vastaukseksi. Nyökkäys sai hänen luonnostaan pystyt, sekaiselta näyttävät hiuksensa heilahtelemaan.

“Syy on yksinkertainen”, Rufus selitti nojautuen eteenpäin kyynärpäidensä varaan puisen pöydän päälle. Rufuksen pöytä oli yhtä siisti kuin mies itsekin: sitä koristivat ainoastaan muutamat paperipinkat ja siistissä rivissä olevat kynät. “Reno ei liene kertonut sinulle tulevasta työmatkastaan?”

Cloud jännittyi tahtomattaankin. Hän ei ollut olettanut Rufus Shinran edes vihjaavan siihen suuntaan, että tämä olisi tiennyt hänen ja Renon suhteesta. Ei sillä ettei nuorella miehelle ollut epäilystäkään, etteivätkö kaikki Turkit, ellei jopa puolet koko ShinRa-yhtiöstä tiennyt. “Renon työasiat eivät kuulu minulle”, hän vastasi puolustelevaan sävyyn.

Wou. Maineenne on levinnyt laajemmalle kuin arvasinkaan. Huokauksen kera pystytukkainen mies jätti päänsä sisällä huomauttelevan Zackin äänen omaan arvonsa. Tuo ääni väitti olevansa hänen omatuntonsa, mutta todellisuudessa se ei saanut aikaan muuta kuin typeriä, tarpeettomia kommentteja.

Minun kommenttini eivät ole typeriä!

Niinpä niin, Cloud ajatteli ja jätti kiukkuisen, itseään puolustelevan äänen täysin huomiotta, keskittyen täysin Rufukseen, jonka kapeille huulille levisi hymy.

Juuri tuo tietäväinen, jopa pilkkaava hymy, kismitti Cloudia. Hänestä tuntui että jollain tavalla pöydän toisella puolella istuva mies oli loukannut hänen yksityisyyttään. Hymy ei kadonnut Rufuksen aloittaessaan vastauksensa. “Ah, niinpä tietenkin.” Miehen hymy kuitenkin hyytyi sillä sekunnilla, sillä hän pääsi asiaan. Epämiellyttävään sellaiseen. “He menevät Nibelheimiin.”

Silloin, ainoita kertoja aikuisiässään, Cloud hätkähti näkyvästi. Jo pelkän paikan nimen mainitseminen sai aikaan muistojen tulvan, jonka nuori mies sai vaivoin pysäytettyä. “Mitä sinä haluat minusta?” hän kysyi, täysin ymmällään. Mitä tekemistä sillä oli hänen kanssaan, jos Turksit menivät Nibelheimiin?

Rufus nosti kuulakärkikynän pöydältä ja pyöritteli sitä sormiensa välissä. Pelien aika oli ohi, hänen olisi kerrottava koko totuus. Totuus, jota hän ei mielellään jakanut muiden kuin Turksiensa kanssa. “En ole varma kuinka tietoinen olet asiasta, mutta aikanaan Sephirothista, Genesis Rhapsodoksesta ja Angeal Hewleystä yritettiin tehdä klooneja, joista osa onnistuikin.” ShrinRan johtajasi lakkasi kynän pyörittämisen ja katsoi entiseksi Soldieriksi kutsuttua Cloudia suoraan silmiin. Siniset kohtasivat toiset siniset, jollaisia ei normaaleilla ihmisillä esiintynyt. Mako oli terävöittänyt niiden sävyn luonnottoman siniseksi. “Eräs tietolähteemme sai selville, että yksi klooni tehtiin salassa. Kukaan ei tiedä kenen klooni se on, ja sitä Reno ja Rude lähtevät selvittämään.”

Cloud ei sanonut sanaakaan. Vanha pelko riipi hänen sisuksissaan. Jos klooni oli Sephirothin ja muuttuisi täksi, kuukausien takainen tapaus, taistelu ensin Kadajia ja tämän joukkiota, sitten Sephirothiksi muuttunutta Kadajia vastaan toistuisi… Kylmät väreet kulkivat pitkin miehen selkäpiitä, ja vaikka hänen kehonsa ei lähes huomaamatonta tärinää lukuun ottamatta reagoinutkaan, hänen makonsiniset silmänsä kavalsivat kalvavan pelon.

“Tahtoisin sinun menevän heidän mukaansa”, Rufus jatkoi. “Voisit ottaa jopa yhden ystävistäsi mukaan.” Vaaleahiuksista miestä inhotti koko ajatus Cloudin ja tämän ystävän lähettämisestä hänen parhaiden työntekijöidensä mukaan, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.

Kerrankin Cloudin alitajunsa pysyi hiljaa. “Miksi?” Cloud sai lyhyen hiljaisuuden jälkeen kysyttyä. Hän sai pidettyä äänensä melkoisen tasaisena sisäisestä myrskystään huolimatta.

“Renoa ja Rudea ottamatta Turksit ovat kiinni erinäisissä töissä”, kuului hapan vastaus. Se kertoi Cloudille, ettei Rufus ollut asiasta lainkaan mielissään. “He tarvitsevat mukaansa jonkun, joka tietää asioista ja kykenee auttamaan heitä vaaran tapahtuessa. Tärkeintä kuitenkin on, ettei tieto leviä eteenpäin. Kansalaisten keskuudessa tieto mahdollisesta Sephirothin kloonista aiheuttaisi paniikkia, jonka hillitsemiseen tarvittaisiin voimakeinoja. Se taas vähentäisi mahdollisuuksia ottaa selvää kloonista.”

ShinRan johtajan järkeily oli loogista, mutta se ei ollut hänen ainoa syynsä. Toinen, ääneen sanomaton syy Cloudin valintaan oli se, että tämä saattaisi paikan päällä muistaa joitakin asioita joista saattaisi olla hyötyä. Lisänä oli vielä se fakta, että Cloud seurusteli Renon kanssa. Vaikka Rufus ei nuorta miestä hyvin tuntenutkaan, oli hän ymmärtänyt tämän suojelevan ystäviään. Ja jos tämä suojelisi ystäviään, niin miksei myös seurustelukumppaniaan ja tämän paria?

Cloud ei tiennyt mitä hänen pitäisi vastata. Tavallaan hän halusi mukaan, ihan varmuuden vuoksi, mutta kyseessä oli kuitenkin Nibelheim.

Reaktori.

Paikka, jossa Zack ja hän olivat melkein kuolleet.

Paikka, jossa hän oli ensimmäistä kertaa taitellut hulluksi tullutta Sephirothia, miestä jonka kaltainen hän oli halunnut olla, vastaan.

Paikka, jonka tapahtumien seurauksena Zack ja hän päätyivät Hojon koe-eläimiksi.

Nibelheim, jossa he olivat kärsineet Hojon koe-eläiminä vuosia.

Kammottavat muistot tulvivat mieleen. Cloud sulki silmänsä ainoana käytettävissä olevana puolustusmekanismina. Jos hänen oli pakko muistaa edes lyhyitä pätkiä tuolta ajalta, hän ei tekisi niin Rufus Shinran edessä. “Minä… harkitsen asiaa.”

Valkoisiin pukeutunut mies nyökkäsi pöytänsä takaa, platinanvaaleiden hiusten heilahtaessa hieman. Tätä vastausta hän oli odottanutkin. “Ilmoita vastauksesi huomenna. Reno ja Rude lähtevät ylihuomenna, olettepa sinä ja joku ystävistäsi mukana tai ette.”

Entinen Soldier ei vaivautunut vastaamaan vaan käveli suoraan ovelle ja sieltä suoraan uloskäynnille. Vasta moottoripyöränsä luona Cloud pysähtyi. Hänen kätensä kulki pitkin mustan pyörän virtaviivaisia muotoja, tuoden edes pientä lohtua äskeisen keskustelun piinaamaan mieleen.

Yksi lause ei kuitenkaan ottanut kadotakseen hänen mielestään. “Kukaan ei tiedä kenen klooni se on.”


A/N2: Suokaa ideani kliseepommisuus anteeksi. Samoin Cloudin omatunto, mutta se vain halusi mukaan eikä kysynyt edes lupaa. ^^'

Nonnih, tämä on siis se ficci josta on tullu parit kerrat keskusteltua ompelun käyntien jälkeen!

kieliopillisesti hyvää tekstiä, selkeää, ja pisti silmään se renon ja cloudin seurustelu juttu *aws!* Suoraansanottuna ilahduin Zackinkin "paikallaolosta" jos sitä niin voi sanoa. hjuva hjuva!

et sitten ollu mulle jaksanu kertoa että sait tän jo tänne :D *släp*

Mut joo, kieliopissa ei valittamista ainakaan minun osaltani. Ja pidä Zack edes alkeellisesti mukana niin sinulla on ainakin yksi aktiivinen lukija ;) eipä tästä muuta. Hyvältä vaikuttaa, ja jatkoa odotellaan :)

Jäänyt minulta jotenkin kokonaan huomaamatta tämmöinen ficci. Lupaavan oloinen alku ja herätti kyllä ainakin minun kiinnostukseni. Saisikohan tätä lisää vai onko tämä jo hylätty projekti? Saahan?

Ei tämä täysin hylätty ole, lähinnä tuskailen suomenkielen kiemuroiden kanssa seuraavan luvun kanssa... Elikkä ehkäpä tämä tässä kohtapuoliin voisi jatkuakin. ^^'

Edit:// Ja tässä tätä uutta lukua nyt sitten on.
Chapter nro 2 warnings: Ahem. Sex.
A/N: Kommentit pitävät minut ja ficcini elossa. ^^


Luku 2 - Pyyntö

Päästyään kotiin, yhteiseen asuntoonsa Renon kanssa, Cloud heitti takkinsa ja avaimensa pöydälle ja lysähti sen jälkeen suoraan sohvalle istumaan. Syvä huokaisu karkasi miehen huulilta kun hän veti toisen jaloistaan kiinni rintakehäänsä. Miksi hitossa kaiken piti olla niin vaikeaa? Ei kuitenkaan ollut edes kulunut kovin pitkä aika siitä kun Cloud oli vihdoin kertonut ystävilleen suhteestaan Renon kanssa. Vastaanotto oli ollut… järkyttynyt.

Cloud? Mies voihkaisi melkeinpä ääneen. Kaikista vähiten hän tarvitsi päänsä sisäistä Zackin ääntä. Kuule… Pyytäisin sinulta yhtä asiaa.

Mitä? Cloud ei enää tiennyt pitäisikö hänen hämmästellä keskusteluaan kuolleen ystävänsä ja rakastajansa, joka toimi hänen omanatuntonaan, vai ei.

Siitä kloonista… Ääni hiljeni hetkeksi. Sille oli selvästikin vaikeaa ‘puhua’ tästä aiheesta. Vaihtoehtoja on kolme: Sephiroth, Genesis ja Angeal. Toinen hiljaisuus, vaivaantunut sellainen. Angeal oli minun opettajani ja ystäväni… Hän ei olisi halunnut itsestään kloonia, mutta toisin kävi. Ja jos klooneja on enemmänkin kuin se yksi edesmennyt… Minä olen velkaa hänelle. Minun pitäisi tarkistaa, onko se klooni hänen ja jos on… Kolmas tauko. Cloud alkoi jo olla perillä mihin Gongagan murteella puhuva ääni tähtäsi. En kuitenkaan voi tarkistaa asiaa. Voisitko… Voisitko sinä tehdä sen puolestani?

Luonnottoman siniset silmät sulkeutuivat. Zackin ääni oli niin pahoillaan… Cloud pystyi näkemään silmiensä edessä ystävänsä surulliset, anovat kasvot. Mies puri huultaan. Hän oli velkaa Zackille elämänsä ja enemmänkin. Mutta Nibelheimiin palaaminen… Cloud ei ollut varma kestäisikö moista. Zack, kuule…

Miehen ajatukset keskeytti oven narina. Cloud nosti katseensa ja vilkaisi seinäkelloa. Oli myöhä, joten ei mikään ihme että Reno tuli kotiin töistä. Itse asiassa hänellä oli mennyt aika myöhään. Jonain toisena iltana se olisi saattanut haitata vaaleatukkaista miestä, mutta ei tänään. Tänään hän olisi halunnut saada olla kauemmin yksin, saadakseen ajatuksensa edes jonkinlaiseen järjestykseen.

“Hei kulta, kotona ollaan!” Reno huikkasi heittäessään mustan päällystakkinsa tuolinkarmille. Heitto tosin meni hieman ohi ja takki päätyi lattialle, mutta Turk ei jaksanut sitä murehtia. Sen sijaan hän käveli suoraan Cloudin luo sohvan taakse. Nuorempi miehistä nosti katseensa. “Miten työpäivä meni?”

Vastauksena oli olankohautus. “Siinähän se. Tänään oli enimmäkseen toimistohommia, mutta pääsi sitä vähän revittelemäänkin. Ja myöhään meni.” Punapää virnisti Cloudille. “Koti-ikäväkin ehti iskeä.”

Yhä virnistäen Reno antoi kätensä liukua selkänojalta toisen miehen kaulalle. Siitä hän liikutti sormiaan hieman ylöspäin, Cloudin leuan alle ja nosti nuoremman miehen päätä hieman, painaen sitten suudelman tämän huulille.

Lyhyen, pehmeän suudelman jälkeen Reno katsoi Cloudia suoraan silmiin. “Kaikki hyvin?”

Cloud harkitsi hetken kertovansa totuuden; Rufus Shinran soitosta ja pyynnöstä lähteä Turkien mukaan Nibelheimiin. Lyhyen harkinnan jälkeen hän kuitenkin päätyi kielteiseen vaihtoehtoon. Vaikka hän olikin ollut Renon kanssa yhdessä jo hyvän aikaa, ei hän silti vieläkään kertonut tälle kaikkea. Se oli, ja oli aina ollut, yksi heidän suhteensa suurimmista kivistä. Cloudin oli vaikea luottaa ihmisiin tarpeeksi kertoakseen heille omista asioistaan. Vieläkään hän ei siihen pystynyt.

“Jep, olen vain hieman väsynyt.”

Punapään katse oli tutkiva. Hän oli oppinut lukemaan Cloudia paremmin kuin pystytukkainen mies tiesikään. Reno pystyi noihin makosilmiin katsoessaan sanomaan, että kaikki ei ollut täysin kunnossa. Turk nieli suusta karkaavaan pyrkivän huokaisun. Cloud ei kertonut kaikkea, mikä otti koville, mutta… Turk oli jo suhteeseen alkaessaan päättänyt antaa kumppanilleen aikaa. Tämä kertoisi kun kykenisi.

Reno kiersi sohvan toiselle puolelle suoraan toisen miehen eteen ja painoi huulensa tämän huulille, tunnusteleva käsi tämän rintakehän päällä. Häpeilemättä Reno painoi Cloudin selän sohvatyynyjä vasten ja kiipesi itse istumaan hajareisin tämän päälle, pitäen huolta siitä että vaaleahiuksinen mies tunsi hänen kasvavan erektionsa vaatteidenkin läpi.

Reno ei päästänyt nuoremman miehen huulia otteestaan, päinvastoin. Hän hyökkäsi tottuneesti tämän suuhun, antoi kielensä kohdata vastaparinsa, näykki toisen huulta silloin tällöin vino hymy kasvoillaan. Hänen toinen kätensä liukui alaspäin, avaten reitin huulia varten kalpealle, paljaalle iholle.

Klik.

Vyö avautui, ja nopeasti Renon käsi löysi etsimänsä, kietoen kätensä kokemuksen tuomalla varmuudella sen ympärille. Suudelma rikkoutui juuri silloin Cloudin heittäessä päätään taaksepäin ja haukkoessa henkeä, mikä sai punapään vain hymyilemään entistä leveämmin. Voitonriemuinen ilme kasvoillaan hän siirsi huuliaan hieman ja näykkäsi rakastajansa korvaa. “Sano minulle että haluat tätä.”

Taitavien sormien liike sai alla värisevän miehen voihkaisemaan ja nostamaan lantiotaan hieman. “Reno…”

Reno tiesi, että hän olisi voinut olla kiltti ja olla kiusaamatta Cloudia, mutta… Mitäpä sellaisesta, tämä oli hauskempaa. Ja kiihottavampaa. Hän näykkäsi tämän korvaa uudestaan ja sanoi hiljaisella, kiusaavalla äänellä: “Ei ihan riitä.”

Cloud puri huultaan miehen kielen liikkuessa alaspäin hänen rintakehänsä läpi, samalla kun käsi irtosi ja veti toisen kanssa hänen housunsa alas, minkä jälkeen kielen pää koski kiusaavasti erektiota. Nuori mies puristi sohvan karmia ja sohvatyynyjä, kieltäytyen sanomasta sanaakaan.

Punapää naurahti rakastajansa itsepäisyydelle. Hän otti tämän suuhunsa, saaden palkakseen tyydyttävän voihkaisun, mutta vetäytyi heti sen jälkeen tahallisen hitaasti ja kiduttavasti. “Taikasana.”

Cloud yritti epätoivoisesti saada henkeä. Hän halusi tätä, tarvitsi tätä… “Ole kiltti.”

Entistä pahempi virne kasvoillaan Reno otti jälleen toisen miehen kovuuden suuhunsa. Hän oli saanut tahtonsa jälleen kerran läpi, ja nyt oli Cloudin vuoro saada mitä hän halusi.

Huulet kietoutuivat Cloudin erektion ympärille, kieli kierteli, rytmi vaihtui välillä kiduttavan hitaasta nopeaan… Mitä tahansa, mikä sai Cloudin voihkimaan ja kamppailemaan hapensaannista, kunnes orgasmi vei hänet mukanaan.

Reno otti kaiken vastaan ja vain virnisti petollisesti noustessaan sohvalta. Ei kulunut aikaakaan, kun punahiuksinen mies palasi peite toisessa kädessään. Sen kummempia selittämättä hän oikaisi itsensä toisen miehen vierelle sohvalle ja kietoi kätensä tämän yli. Reno oli oppinut huomaamaan, milloin Cloud tarvitsi läheisyyttä ja milloin ei. Nyt kaikki ei jostain syystä ollut hyvin, minkä pystyi lukemaan jopa seksistä. Lähes täydellinen passiivisuus oli yksi selvä vihje sille, että jotain epämiellyttävää oli tapahtunut.

Cloud kääntyi hieman, painoi kevyen suudelman Renon huulille ja kääntyi takaisin, selkä punapään rintakehää vasten. Tämä oli niitä harvoja hetkiä, kun hän pystyi sulkemaan silmänsä ja uskomaan olevansa turvassa.


Aamulla Cloud ei noussut ennen kuin Reno lähti töihin. Punapään kadottua ovesta pystytukkainen mies nousi ylös, pukeutui ja kaivoi puhelimensa esille. Avattuaan sen kannen hän jäi hetkeksi vain tuijottamaan näyttöä.

Mitä aiot tehdä? kuului päänsisäinen, utelias ja jopa huolestunutkin ääni.

Cloud ei vastannut hetkeen. Hän tunsi selvän solmun sydämensä kohdalla ja tiesi hyvin sen aiheuttajan. Mies katsahti ulos ikkunasta. Muutama tunti sitten noussut aurinko kirkasti maisemat, kuin yrittäen piristää jokaista ulos katsovaa henkilöä.

Piristämisen sijaan se toi Cloudille muiston.

Auringonsäteet.

Kädessä painavalta tuntuva Buster Sword.

Zackin kymmenien, kenties satojen luotien läpäisemä ruumis.

Puhelin putosi lattialle. Cloud puri äsken puhelinta pidelleen kätensä rystysiä silmät suljettuina. Maassa oleva punainen veri, luotien repimä Zackin ennen niin paikallaan pysymätön, nyt eloton keho… Oksennusrefleksi oli välitön.

Kun Cloud avasi kyyneleiset silmänsä, hän löysi itsensä kontallaan tärisemässä lattialla. Muisto jäi taakse, mutta ei poistunut kokonaan. Tärisevä nuori mies siirsi painonsa taakse, päätyen istumaan lattialla sohvaa vasten. Seisominen ei vielä tullut kysymykseenkään.

Cloud? huolestunut Gongagan murretta puhuva ääni kysyi hiljaa hänen päänsä sisällä.

Teen sen, mitä minun täytyy, nuori mies vastasi hetki sitten kysyttyyn kysymykseen.

Vaaleahiuksinen mies nosti tärisevällä kädellä puhelimen vierestään, näppäili pitkän numerosarjan puhelimeensa ja laittoi sen korvalleen. Muutama tuuttaus kuului ennen kuin puhelimeen vastattiin tekaistun tyynellä ja epämiellyttävän varmalla äänellä. “Rufus? Minä tulen Nibelheimiin.”



A/N2: Suomen kieli on kamalaa. Hirvittävät ongelmat tätä kirjoittaessa. xD Ja Reno on ilkeä mies. xD
A/N3: Oli muuten ensimmäinen blowjob ja samalla loppuun mennyt seksikohtaus minkä kirjoitin. Edistystä! o/ (I hope?)

Oletkohan mahtanut lukea Namin Nosebovaikutusta? Tuli se useamman kerran tästä mieleen. Tai lähinnä siitä, millaiset Renon ja Cloudin välit ovat tässä - samoin päänsisäinen Zack. En tarkoita sillä, että tämä olisi kopio, mutta tässä oli hurjasti samankaltaisuuksia, paljon yhtäläisiä vaikutteita.

Nyt jäin eniten kaipaamaan tietoa siitä, mitä Nibelheimissa on, kenen klooni siellä on ja miten Cloud asian handlaa. Aika rankalta reissulta vaikuttaisi nyt.

Mielenkiinto herätetty, jatkoa odotellessa. Vaikuttaa lupaavalta, rattaa pyörii omassakin päässä että mitä kaikkea tästä voi vielä tullakaan. Jos kielen kanssa on vaikeuksia, voin kyllä jelppiä jos tarve vaatii. Tuskailen itsekin välillä.

Ficci oli mielenkiintoinen. Olit aika kivasti kuvaillut Cloudin ja Renon suhdetta. En yleensä lue tällaisia ficcejä, mutta tämä oli hyvä. Hyvin keksitty toi Zack Cloudin omantunnon äänenä. Lisää olisi kiva saada... Mielestäni ficci on hyvin kirjoitettu ja pidän kirjoitustyylistäsi. :D Ficci herätti myös minun mielenkiintoni. Olit hyvin kuvaillut Cloudin sekavia tunteita ja kipeitä muistoja.