The forgotten High Summoner
Group: Plusmembers
Posts: 390
Member No.: 19
Joined: 25-September 07
|
Genre: Draama
Author: Allekirjoittanut eli minä; Aryachia
Rating: PG-13
Pairing: Penelo/Vaan Penelo/Larsa
Summary: Ashe haluaisi yhdistää kolme kuningaskuntaa niin, että Penelo naisi Larsan mutta neiti ei ole oikein halukas sillä hän pelkää aatelisuuden tuomia velvotteita ja on kiintynyt Vaaniin.
Disclaimed: Kaikki kunnia kuuluu Hironobu Sakaguchille, näiden ihanien pelien pääsuunnittelijalle. Minä vain naputtelen näitä tarinoita täällä ihan omaksi huvikseni.
A/N: Afeni halusi että tänne saadaan lisää muiden kirjoittamia FFXII ficcejä ja minäpä olin sopivasti samana päiväni ilmoittanut että otan haasteita vastaan. Anteeksi tämän ficin viivästys, mutta koneeni kosahti erittäin epäsopivaan aikaan enkä päässyt kirjoittamaan tässä vähään aikaan. Saattaa olla vähäsen AU sillä en ole (vieläkään) pelannut kyseistä peliä läpi.
Kolmannen kuningaskunnan keisarinna.
* * * * * * * * * * *
”No, mikä siinä on vikana?” Vaan kuuli Penelon huutavan. Tämä sulki aluksen virtapiirejä suojelevan panelin ja kääntyi ystävänsä puoleen. ”En tiedä”. Vaan sanoi samalla kun riisui hitsausnaamarinsa. ”Ärh, meidän pitäisi olla Rabanastressa huomisaamuna ja tämä romu ei suostu käynnistymään.” hän ärähti ja potkaisi sitä kevyesti. Vaania turhautti että hän oli säätänyt aluksen kanssa jo monta tuntia mutta silti se pysyi hiljaisena. ”Älä sano sitä romuksi.” Balthier keskeytti heidän keskustelunsa. Hän nojasi aluksen runkoon vähän matkan päässä siitä paikasta missä Vaan ja Penelo seisoivat. ”Voihan se välillä oikutella...” hän sanoi ja kuuli Vaanin mutisevan jotain ”Niinpä niin.” tyylistä ”...mutta se on aina helposti korjattavissa.” Hän käveli nuorten luokse ja vastoin kaikkia turvamääräyksiä nosti panelin ja alkoi tutkimaan järjestelmää ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Mies alkoi varovasti tunnustella johtoja jotka veivät moottoreita pyörittävistä osista kristallin energiaa varastoivaan yksikköön. Kolmannen johdon kohdalla hän pysähtyi hetkeksi ja Balthierin huulilla on huomattavissa joku hymyn tapainen. ”Tässä se on. Johto on katkennut sisältäpäin mutta kuoressa ei ole huomattavissa mitään vaurioita. Onko siellä yhtään varajohtoja jäljellä?” hän sanoi. Vaan heitti Balthierin käteen peukalonpaksuisen harmaan johdon joka sai korvata rikkinäisen osan. Vaikka varaosa oli 1,5cm liian ohut niin se saisi toimia siihen asti että he pääsisivät Rabanastreen. Ei se olisi niin tarkkaa.
”Kokeile toimiiko se nyt.” Balthier sanoi pamauttaessaan panelin takaisin paikoilleen. Vaan kipaisi juoksuun ja viidessä minuutissa hän oli ohjaamossa. Tämä painoi vasemmassa yläkulmassa olevaa nappulaa ja käänti oikealla kädellään vivusta. Koneen ulkopuolella moottorit jyrähtivät käytiin ja alkoivat puskemaan viileää ilmaa. ”Toimii se, sammuta vaan!” Balthier huusi ja Vaan liukui sulavasti pitkin runkoa alas. Heidän aluksensa ei ollut kovinkaan iso: Ainoastaan seitsemän metriä korkea ja kymmenen metriä pitkä alus ei tosiaankaan kattanut kun parinkymmenen ilmapiratin miehistön mutta se oli tarpeeksi iso neljän henkilön tarpeisiin varsinkin kun heillä ei ollut varaa ostaa uutta alusta edellisen hajoamisen jälken. Ja mitä koossa puuttui sen nopeus korvasi, sen he olivat todistaneet useita kertoja. ”Mistä tiesit?” Vaan sanoi kun hän oli päässyt takaisin Archadian aerodomen kylmälle betonilattialle. ”Balthier on työskennellyt alusten kanssa jo monta vuotta”, siivellä istuva viera sanoi. ”Hän toimi ilmapiraattien mekaanikkona ennen kuin hän varsinaisesti liittyi heidän miehistöönsä.” Balthier soi Franille lämpimän hymyn. ”Opitkohan sinä tuntemaan minut paremmin kuin minä itseni?” hän sanoi leikillään samalla kun pyyhki käsiään yhteen räteistä. Vaanin olisi tehnyt mieli sanoa: ”Joo, jos sinusta tulee yhtään samanlainen kuin isästäsi.” mutta tajusi pitää suunsa kiinni ellei haluaisi kunnon selkäsaunaa. Nelikko päätti lähteä heti matkalle vaikka kello lähestyi yhtätoista illalla. Jos he nukkuisivat pommiin se olisi parempi tehdä Rabanastressa. Ashella oli muutenkin jos tarpeeksi vaikeuksia harteillaan ja huoli tämän ystävistä ei varmastikaan tekisi asioita paremmaksi.
* * * * * * * * *
Kello 3.45 heidän aluksensa laskeutui Rabanastren aerodomeen ilman suuria ongelma ellei oteta huomioon että lentäjä – tässä tapauksessa Penelo - oli niin väsynyt että oli lähellä ettei tämä olisi nukahtanut ohjaimoon. Heidän oli ollut määrä vaihtaa ohjaajaa Mtn. Burn Omisadella (jonka kautta heidän täytyi koukata myrskypilvien takia) mutta Balthier oli nukkunut niin syvään ettei Penelo saanut häntä hereille. Ja senpä takia kun muut yrittivät vuorostaan saada Peneloa hereille niin tämän hytistä kuului vain satunnaista mutinaa että hän halusi nukkua. Vaan, Fran ja Balthier päättivät lopettaa suosiolla Penelon suostuttelemista sen jälkeen, kun Vaan olisi saanut tämän langettamasta Thunderista päin naamaansa ellei Fran olisi ennättänyt antaa tälle Reflectiä.
Puolenpäivän aikaan kaupunki oli täynnä ihmisiä. Ashe oli tosin pyytänyt heitä tulemaan vasta kolmelta iltapäivällä joten Vaan poikkesi klaanin päämajassa ilmoittamassa muutamasta onnistuneesta metsästysoperaariostaan samalla kun muut menivät omille ostoksilleen. Päästessään ilmoitustaululle Vaan tuhahti; Ei mitään, ei edes pienintäkään kiinnostavaa ilmoitusta. Dalmascan vapautumisesta lähtien kaikki hyvät ilmoitukset vietiin aina nenän edestä kun rozarrialaiset palkkionmetsästäjät uskalsivat taas liikkua tämän kuningaskunnan alueella. Vaan mietti hetken että siirtyisi Archadian maille jatkamaan työtänsä, mitä nyt hyvää bisnestä lakkauttamaan hetkellisen romahduksen takia. Hän kuitenkin lykkäsi päätöksen mielessään sillä heillä oli tärkeämpiäkin asioita hoidettavana. Kuningattaren kutsustahan ei kannatanut kieltäytyä.
”Onkohan Ashe samanlainen kuin ennen, mitä luulet Fran?” Vaan kysyi kun he astelivat kaupungin kivisellä päätiellä kohti palatsia. ”Vaikka hän ei voi tavata meitä julkisesti niin uskoisin että hän ei ajattele meistä yhtään sen vähempää mitä ennenkin.” Fran sanoi. ”Ja jos ei ajattelisi niin mitä varten luulet että hän kutsui meidät?” Balthier lisäsi. Vaan tyytyi kohottamaan olkapäitään. Olisi asia mikä tahansa niin Ashe ei kutsuisi heitä vain sen takia että saisi pelkästään jutustella vanhojen ystäviensä kanssa. Ei hänellä kuningattarena olisi niin paljoa aikaa. Toisaalta jos Al-Cid hoiti viralliset toimet niin ei se olisi mahdotonta. Mutta sitä ei kannattaisi lähteä arvailemaan tässä.
Päästessään linnan porteille vartiokaarti pysäytti heidän kulkunsa. ”Millä asialla liikutte?” komppanjan johtaja kysyi samalla katsoen heitä epäilevästi: Kolme ilmapiraattia joista yksi oli viera. Vaan uskoi että heitä ei päästettäisi sisään helposti. Ainoastaan Al-Cid tiesi heidän tapaamisestaan eikä totuus olisi varmasti mennytkään läpi jos he olisivat sen kertoneet. Syntyi vaivautunut hiljaisuus joka ei kestänyt kuin pari sekuntia kun syvemmältä pihaa kuului miehen ääni. ”Päästäkää läpi, tämä asia kuuluu minulle.” Hetken kuluttua kaikkien ilme kääntyi Baschiin joka seisoi portin toisella puolella. Tämä ei näyttänyt kovinkaan vanhemmalta mutta hänen uutta, kiiltävää varustustaan oli vaikea olla huomaamatta. Basch käveli komppanjan johtajan luokse. ”Kuningatar odottaa näitä kolmea ja minut on pyydetty toimittamaan heidät Hänen Ylhäisyytensä luokse. Pidä suusi kiinni sillä tämä on valtiosalaisuus. Ymmärretty?” Baschin ääni oli tuskin kuiskausta kovempi mutta siitä löytyi omalla tavallaan pistävä uhkan sävy. ”Kyllä kapteeni.” sotilas sanoi ja astui hiljaa sivummalle. Portit aukesivat naristen ja kolmikko laskettiin sisälle. He keräsivät muutamia uteliaita katseita matkallaan aina silloin, kun Baschin silmä vältti. Hänellä taisi olla vaikutusvaltaa sotilaiden keskuudessa mutta se ei estänyt heitä ihmettelemästä, miksi Basch oli täällä johtamassa Rabanastren linnan vartiokaartia sen sijaan että hän olisi Archadiassa. Ei ihme etteivät he olleet nähneet tätä koko sen kahden viikon aikana minkä he olivat siellä viettäneet täydentäessään varastojaan ja korjaillessaan alustaan. Mutta ottakaamme myös huomioon että he olivat olettaneet myös että työt pitivät tuon miehen kiireisinä. Päästyään aulaan he alkoivat pommittamaan tuota sotilaskapteenia kysymyksillä. ”Kyllä, minä tiedän miksi Ashe kutsui teidät mutta en sano sitä tässä. Kerron sen teille kunhan pääsemme yksityisiin tiloihin.” hän vastasi vaitonaisesti. Koska Rabanastren palatsia on vaikea kuvailla mitenkään erikoisesti kaikkine pienine yksityiskohtineen sanottakoon, että se muistutti etäisesti Versaillesin palatsia, joskin hiukan yksinkertaisempana. Käytävät olivat hiukan ankeita, se täytyi kyllä myöntää, mutta jos olisit nähnyt ne huoneet mitä tuo linna piti sisällään niin mielipiteesi paikasta olisi kyllä vaihtunut äkkiä. Ja kuningattaren huone ei ollut poikkeus. Ashe istui puisella sängyllä jossa oli hyvin pedatut vihreät lakanat. Vaikka hänen entinen asunsa olikin korvattu punaisella mekolla joka kattoi kolmen kuningaskunnan hienoimmat silkit ja hänen yöpöydällään oli tälle kuuluva jalokivin koristeltu kruunu, niin Ashe vaikutti silti aivan samalta kuin muutama vuosi sitten. Tosin hänen kasvoillaan oli huolestunut ilme joka kylläkin vaihtui pieneen hymyyn kun Basch aukaisi oven ja nelikko astui sisälle.Ashe kehotti kolmea ilmapiraattia istumaan nojatuoleihin ja Basch istui Ashen viereen.
”Al-Cid on ottamassa vastaan bervenialaisia vieraita. Minun olisi pitänyt olla mukana mutta päätin jäädä tänne odottamaan teitä.” Ashe vastasi kun huomasi vieraidensa kiinnitävän huomiota hänen asuunsa. ”Tiedämme että en kutsunut teitä tyhjän takia joten menen suoraan asiaan”, nainen ilmoitti ja näytti miettivän hetken mistä aloittaisi. ”Te tiedätte miten paljon sota koetteli maatamme enkä halua sen toistuvan. Ajattelin että voisimme yhdistää Rozarrian, Dalmascan ja Archadian kuningashuoneet ettei samanlaista selkkausta pääse enää tapahtumaan. Minun avioliittoni Al-Cidiin yhdisti jo kaksi mutta olen silti huolissani.” ”Miksi? Mehän tiedämme ettei Larsalla ole aikomuksiakaan julistaa sotaa meitä vastaan. Mehän olemme täysin turvassa, olemmehan?” Vaan keskeytti ja sai samalla osakseen vihaisia katseita Balthierin ja Baschin taholta. Ashe huokaisi ja pieni ele näytti kieltävää vastausta. ”Larsa ei pysty huolehtimaan valtionsa asioista yksin. Pelkään että kansa nousee kapinaan ja valitsee johtajan joka on vähemmän rauhanomainen. Te olette olleet itse todistamassa sellaista välikohtausta joten tiedätte mistä puhun.” Ashe sanoi. Hän näytti hetken katsovan ympärilleen aivan kuin etsien jotakin. ”Penelo jäi nukkumaan alukseen lennettyään koko yön.” Fran sanoi. Ashen näytti sekä tyytyväiseltä että harmistuneelta yhtä aikaa. ”Asiani koskeekin häntä...Penelo ja Larsa ovat aina olleet läheiset jos tiedätte mitä tarkoitan. Ajattelin, että jos Larsa hankkisi itselleen vaimon jolla on yhteyksiä valtioidemme kesken niin asiat voisivat sujua paremmin.” Ashe selitti ja jäi odottamaan heidän reaktiotaan. ”Mutta Penelo ei ole aatelinen ja onko hän edes oikean ikäinenkään?” Vaan sanoi vastaan. Hänen päässään oli niin monta kysymystä että hän ei tiennyt mitä kysyisi. "Vaan, sinä idiootti. Etkö vieläkään ymmärrä, ettei naisilta kysytä ikää!?" Balthier sanoi ja katsoi nuorempaa ilmapiraattia. ”Olet tuntenut Dalmascan ylimystöä jo monta vuotta etkä siltikään tiedä heidän tapojaan” hän sanoi ja huokasi. ”Minä voin aateloida hänet ja Larsa on jo omalta osalta lupautunut mukaan...en tosin pakota Peneloa mihinkään mutta toivon että hän suostuisi.” Ashe sanoi ja liikutteli hiukan jalkojaan estääkseen niiden puutumisen. ”Siinä voi olla pieni ongelma”, Vaan sanoi ja katseli vaivautuneena kattoon. ”Penelo on näyttänyt kiintyvän minuun näiden parin vuoden aikana. Totta kai ihastus on yksipuolista mutta uskon että hän haluaa minut silti enemmän...” "Kaunis Dalmascan aavikon kukka, vaan kenelle hän kuuluu..." Basch sanoi ja virnisti hiukan. ”Säästä kaunopuheesi Basch. Jos oikein huonosti käy niin niitä voidaan tarvita.” Fran huomautti ja nojasi tuolinsa selkänojaan. He vaihtoivat vielä nopeat kuulumiset keskenään ja Ashe pyysi heitä jäämään päivälliselle. Vaan tosin kieltäytyi kohteliaasti sillä hänen täytyi puhua ystävälleen. Kävelleessään takasin aerodomelle hän huokaisi ja haroi hiukan tukkaansa. Tämä arvasi mitä Penelo tulisi vastaamaan...
* * * * * * * * *
”Mutta kun minä en halua mennä Larsan kanssa naimisiin!” Penelo sanoi ties kuinka monen kerran keskustelun aikana. Hän sitten osasi olla itsepäinen kun sille päälle sattui. ”Haluan jäädä ilmapiraatiksi sinun kanssasi.” tämä sanoi ja katsoi Vaania koiranpentuilmeellä. Vaan halusi kyllä pysyä lujana mutta tuo ilme sai hänet pysähtymään hetkeksi ja ajattelemaan. ”Tiedän, tiedän”, Vaan sanoi ja yritti hakea sopivia sanoja. ”Mutta ajattele edes asiaa. Sinä ansaitset parempaa.” hän sanoi ja tunsi olonsa niin korniksi että hänen teki mieli irvistää. ”Mutta siellä on niin ahdistavaa. Kaikki säännöt ja tavat...minä en sopeudu sinne Vaan. Se olisi kuin vankila minulle!” Penelo väitti vastaan. Vaan huokaisi ja katsoi Peneloa. Hänen kyllä täytyi myöntää itselleen, että ei voinut kuvitella ystävälleen samanlaista pukua ja säihkyvää kruunua mikä Ashella oli ollut. Itseasiassa ilmapiraatin vaatteet pukivat häntä. ”Minä...taidan mennä vielä katsomaan josko kapakan ilmoitustaululle olisi tullut jotain.” Vaan sai sanotuksi ja poistui aluksesta. Päästyään ulos hän potki satunnaisia pikkukiviä ja muttereita mitä sattui maassa olemaan. Se ei ollut mennyt miten hän olisi halunnut, päinvastoin se oli mennyt kerrassaan surkeasti. Kuitenkaan Vaan ei astunut pääporteista sisälle kaupunkiin vaan käveli kadun toiselle puolen ja avasi oven joka johti kaupungin alapuolelle. Hän oli nyt todellakin hyvien neuvojen tarpeessa.
Alakaupunkikaan ei ollut muuttunut vaikkakin siellä oli vähemmän liikettä kuin yöaikaan. Kun Vaanin silmät tottuivat pimeään hän mietti hetken missä Old Dalan asuikaan. Hän käveli hetken eteenpäin samalla kun hänen kenkänsä kopisivat hiljalleen. Ilmassa oleva kosteus nosti hänen iholleen muutaman pisaran hikeä mutta muuten hänen olotilansa oli täysin normaali. Ilmassa haisi heikosti kostea multa ja lähellä olevan viemärin katku tunkeitui seinien läpi. Vaikka noista kahdesta aiheutuva haju ei mitenkään ollut miellyttävä niin kyllä ilmaa pystyi hengittämään. Alakaupunki ei ollut mitenkään erikoisen silmää viehättävä paikka mutta oli erityisin auttava jos siellä vieraileva henkilö tiesi mitä etsiä. Pysähtyessään erään oven eteen Vaan mietti asuikohan hänen ystävänsä enää samassa paikassa kuin ennen. No, mitä menetettävää hänellä muka olisi ollutkaan? Aika paljonkin mutta se olikin lähinnä retoorinen kysymys. Vaanin koputtaessa oveen se avautui ja hän asteli sisälle. Old Dalan istui paikallaan lähinnä lepäämässä ja havahtui kun Vaan astui huoneeseen. ”Enpä ole nähnyt sinua pitkään aikaan”, Old Dalan sanoi ja hymähti. ”Mikäs sinut tänne ajoi näin pitkän ajan jälkeen ja noin kovalla kiireellä?” Vaan istui yhdelle tyynylle ja aloitti tarinansa. ”Noh, tämä saattaa kuulostaa aika uskomattomalta mitä sinulle aion kertoa mutta toivon että voit auttaa”, Van sanoi ja silmäili vanhusta. ”Kuningatar haluaa että eräs ystäväni naisi keisari Larsan, mutta Penelo – tämä ystäväni siis – ei haluaisi suostua sillä pelkää olevansa sopimaton hoviin.”
Old Dalan näytti punnitsevan hetken vaihtoehtoja. Hän ei ollut tainnut törmätä tällaiseen pulmaan kovin usein. Kului minuutti ja toinenkin ennen kuin tämä antoi vastauksensa: ”Tämä ystäväsi pelkää siis että keisarinnana olo olisi pelkkiä velvotteita ja sääntöjä johon sopeutua pakon edessä?” vanha mies varmisti ja Vaan nyökkäsi. ”Näytä hänelle ettei aatelisnaisena oleminen ole pelkkiä sääntöjä. Hänen täytyy nähdä että on olemassa paljon muutakin.” Vaanista tuo tuntui hyvältä idealta joten hän hyvästeli vanhuksen. Vasta porteilla hän kuitenkin tajusi että miten muka hän voisi toteuttaa sen. Ashe voisi tietysti auttaa häntä mutta Vaanista oli aika epätodellista että hänet päästettäisiin enää kello seitsemän aikaan kuningattaren huoneeseen. Mutta onneksi he tunsivat henkilön joka pääsisi...
”Missä Basch on?” Vaan kysyi ja pisti päänsä aluksen ovesta sisään. Balthier pelasi pasianssia ja Fran viritteli kaikessa rauhassa joustansa. Peneloa ei näkynyt missään, hän oli varmaan vetäytynyt omaan hyttiinsä ajattelemaan Vaanin ehdotuksia. ”Basch vai?” Balthier sanoi ja nosti katsettaan pelikorteista. "Olen varma, että olen nähnyt hänet jossain." hän sanoi. ”Jossain ei ole tarpeeksi tarkka ilmaisu, muistatko yhtään missä?” Vaan vastasi ja istahti seuramaan Balthierin peliä. Tämä mietti hetken seuraavaa siirtoansa ja sitten kääntyi Vaanin puoleen. ”Olin puoli tuntia sitten tulossa asekaupasta ostamassa ammuksia pistooliini. Näin Baschin ohimennen kun käännyin keskustaan vievälle tielle päin. Hän oli yksin mutta ilmeestään päätellen Basch meni ottamaan muutaman tuopillisen vuoronsa päätyttyä...” Balthier sanoi. ”Mistä voit olla niin varma?” Vaan vastasi ja katsoi Balthieria. ”Olen ilmapiraatti, tiedän kyllä.” Vaan nyökkäsi ja poistui aluksesta nopeasti. Puoli tuntia sitten oli suhteellisen pitkä aika. Vaan ei tiennyt miten viinaan menevää tyyppiä Basch oli mutta herran olemuksesta päätellen ei kovinkaan paljoa, joten hänen olisi parasta pitää kiirettä jos Vaan vielä halusi tavata tämän.
Suurin osa kaupoista oli hiljentynyt iltaan mennessä mutta paikalliset olivat silti yhä kaupungilla hoitelemassa omia asioitaan. Joitakin valoja oli jo sytytelty kaduille mutta pienimmät kujat pysyivät pimeinä. Muutama kulkukissa hiippaili seinien vieressä hankkimassa ruokaa mutta suurin osa hiiristä ja muista saaliseläimistä asustelivat alakaupungissa. Mitä syvemmälle hän käveli kauppa-aluetta sitä tiheämmäksi väkijoukko kävi vaikkakin siellä oli helppo liikkua. Vaan kuitenkin tunsi monia oikoteitä joita pitkin hän pääsi nopeasti tavernan eteen ja hän painui samalla sekunnilla sisään kun sai otteen ovenkahvasta. Kukaan paikallaolijoista ei tuntunut kiinnittävän huomiota että sisälle oli juuri astunut nuori ilmapiraatti. Rabanastressa oli sentään nähty paljon oudompiakin henkilöitä. Vaan yritti tavoittaa Baschia silmillään ja huomasi tämän istuvan yhdessä nurkkapöydässä lähellä baaritiskiä oluttuoppi kädessään. Vaan tervehti ystäväänsä ja istui tammipuiseen pöytään. ”Hyvä että löysin sinut yhä täältä. Haluan että teet minulle ja muille palveluksen.” tämä sanoi ja katsoi tuota miestä silmiin. Basch siirsi maantienvärisiä hiuksiaan pois silmiensä edestä ja vastasi ”Ja minkänhänlaista palvelusta kaipaatte?” Samalla hän otti pienen kulauksen tuopistaan ja laski sen pöydälle. ”Ilmeisesti Penelo ei ollut kovinkaan suostuvainen ehdotukseen?” ”Nii-in. Kuule, Penelo pelkää aatelisuuden tuomia velvotteita. Meidän pitää näyttää hänelle että on olemassa muutakin.” Vaan sanoi. Samalla hän ajatteli miten utopistinen tämä tilanne loppujen lopuksi oli; He yrittivät saada hänen lapsuudenystävästään keisarinnaa ja tällä hetkellä Vaan pyysi palvelusta mieheltä, jota hän kerran oli pitänyt veljensä murhaajana. Tämä olisi naurahtanut ääneen tilanteen huvittavuudelle mutta tyytyi olemaan hiljaa. ”Eiköhän se onnistu”, Basch sanoi miettimisen jälkeen. ”Ilmoitan tiedot Ashelle ja yritämme miettiä mitä tehdä. Aikaa on vähän mutta emmeköhän me saa jotain keksittyä.” ”Onko mitään mitä voimme tehdä?” Vaan varmisti vielä. ”On. Älkää kertoko Penelolle tästä. Hän kuvittelisi että pakotamme häntä jonnekkin juonittelemalla hänen selkänsä takia. Ja me emme halua sitä.” Basch sanoi. Hän oli ajatellut pyytää Vaania jäämään kanssaan juomaan vähäksi aikaa mutta luopui ehdotuksesta kun näki tämä painuvan kovalla kiireellä ulos. Basch joi oman tuoppinsa loppuun kiiresti, jätti maksun pöydälle ja painui takaisin palatsiin. Ashe saattaisi olla vielä hereillä...
* * * * * * *
Penelo heräsi seuraavan kerran vasta aamulla. Hän oli vetäytynyt miettimään Vaanin sanoja mutta oli ilmeisimmin jossain vaiheessa nukahtanut. Kuitenkin herätessään ajatukset pyörivät yhä tämän päässään; Hänestäkö muka keisarinna? Penelo ei ollut varma. Kuitenkin hänen ajatuksensa katkesivat kun hän näki pöydälle jätetyn paketin jossa oli päällä kirje joka oli merkitty hänelle. Penelo nousi ja repi kirjekuoren auki. Teksti oli kirjoitettu käsialalla jota hän ei tunnistanut mutta yllättyi sitäkin enenmmän kun näki kuka sen oli kirjoittanut:
Penelolle.
Kuulin että kuningatar Ashelia järjestää tänään palatsissaan naamiaistanssiaiset juhlistaakseen berveniasta saapuneita vieraita. Uskon, että hän on lähettänyt myös sinulle ja ystävillesi kutsut mutta asiani ei koske sitä. Kuningatar on pyytänyt myös minut ja hovini paikalle, mutta en yrityksistäni huolimatta onnistunut löytämään seuralaista itselleni. Olet ainoa johon voin turvautua, jos en osallistu juhliin ilman seuralaista se olisi kamalaa. Älä ymmärrä minua väärin, kyse ei ole tällä hetkellä pelkästään omasta kunniastani. Haluan että tulet mukaani. Paketissa on sinulle naamio ja puku ja toivon että käyttäisit niitä illan tapahtumassa.
Keisari Larsa
Varovasti Penelo aukaisi paketin ja sieltä paljastui tummanvihreä samettipuku jossa oli puolipitkät hihat. Vaikka puvun yläosa olikin yksinkertainen hame oli koristeltu tarkalla työllä. Paketissa oli myös helmidiademi ja mustat korkokengät. Musta, silmiä peittävä naamio oli koristeltu taidokkasti useilla kultaisilla juovilla sekä yhdellä suurella vihreällä sulalla. Penelo tarkasteli pukua hyttinsä valossa ja mietti. Hän oli lapsesta asti halunnut tanssiaisiin ja hän tiesi ettei voisi jättää tilaisuutta käyttämättä.
* * * * * * * * *
”Basch ja Ashe saivat todellakin asiat järjestettyä hyvin”, Vaan sanoi samalla kun kiinnitteli vaaleansinisen takkinsa kalvosinnappeja. ”Mutta miksi heidän piti juuri järjestää naamiaistanssiaiset? Tukahdun tähän pukuun.” ”Mutta eikö olekkin mahtavaa että pääsemme välillä oikeastikkin pitämään hauskaa?” Balthier sanoi ja nosti hiukan omaa hopeanväristä naamiotaan. Tämä ei ollut pukeutunut mitenkään erityisesti juhlaa varten. Hän oli vetänyt päällensä mustat housut ja satunnaisen tummanpunaisen paidan sekä napannut vaatekaapistaan ensimmäisen astetta hienomman takin joka hänen käteensä oli sattunut osumaan. Balthier ei ollut niitä miehiä jotka ylpeilivät hienoilla vaatteilla. ”Joka sinun tapauksessasi tarkoittanee aatelisnaisten iskemistä ja juomista?” Fran huomautti. Hän ei ollut vaihtanut vaatteitansa mitenkään vaan korvannut kypäränsä beigenvärisellä kevyesti koristellulla naamiolla. Hänen normaali vaatetuksensa kelpaisi vallan mainiosti ottaen huomioon että kovinkaan moni viera ei olisi varmaankaan siellä hänen kanssaan kunnioittamassa tilannetta läsnäolollaan. Balthierin ilme ei ollut mitenkään lämmin mutta ennen kuin he aloittivat sanaharkan Penelo tuli huoneeseen pukeutuneena Larsan antamaan asuun. Se sopi hänelle hyvin lukuun ottamatta sitä, että kaula-aukku riippui hieman löysänä. Kuitenkin hame korjasi nuo pienet puutteet vetämällä huomion itseensä. Penelo näytti aateliselta tuossa asussaan mutta silti hänen ikänsä oli huomattavissa puvun takaa jos pysähtyi katsomaan. ”Jos olette jo valmiit niin voisimme mennä”, Penelo sanoi. ”Larsa ei voi valitettavasti odottaa kovinkaan kauaa.”
Palatsin juhlasali oli täynnä elämää. Musiikkia, iloista naurua. Valtaisa kattokruunu valaisi tanssilattiaa jossa tanssahteli toinen toisiaan hienoimmin pukeutuneita aatelisia. Sanotaan, että jos ei eläessään ole ollut kunnon juhlissa niin ei ole elänyt. Nämä juhlat olivat suurimmat missä Vaan oli koskaan ollut ja nähtävästi tuli myös olemaankaan. ”Eikö olekkin aika mahtavat juhlat?” Basch sanoi ja naurahti iloisesti. Sotilaskapteenimme oli pukeutunut hänen arvoaan kunnioittavaan mustaan sotilaspukuun johon kuului sarja kultapunoksia ja koristeellisia nappeja. Jalkaansa hän tosin oli vetänyt yksinkertaiset saappaat ja hänen kasvojensa vasemmalla puolella oli valkea, puoliksi kasvot (sekä hänen arpensa) peittävä naamio joka sai hänet näyttämään tuon puvun kanssa hiukan Oopperan Kummitukselta. Vain viitta puuttui ja hiukset eivät oikein täsmänneet. ”En kyllä yhtään ihmettele jos Ashe olisi suunnitellut tällaisia juhlia jo ennestään. Valmistelut tapahtuivat sen verran nopeasti.” Basch jatkoi katsellen valtavaa salia.
Musiikki katkesi hetkeksi kun kuningaspari, bervenialaiset diplomaatit sekä keisari Larsa että hänen seuralaisensa kuulutettiin tulevan. Penelo näytti todellakin säihkyvän tullessaan sisään saliin. Ashe nousi miehensä kanssa pienelle puiselle korokkeelle pitääkseen puheensa. Hänen violetti pukunsa kahisi hiljaa ja kattokruunun valo heijastui hopeisista ja mustista juovista jotka leikittelivät pitkin tuota asua. Ashen samanvärinen naamio oli koristeltu monilla mustilla sulilla sekä pienillä kristallipaloilla jotka heilastivat valoa useaan eri suuntaan. Asu ei oikein näyttänyt pukevan häntä mutta seurueen oli pakko myöntää se, että tuo nainen näytti silti arvokkaalta ja kauniilta kaiken sen loiston keskellä.
”Minä, Ashelia Dalmasca, Dalmascan kuningaskunnan hallitsija sekä kuningas Raithwallin oikeutettu perijä, toivotan teidät tervetulleeksi näihin juhliin. Olemme etuoikeutettuja siitä, että näin moni arvokas henkilö kunniottaa tänä iltana tilaisuutta läsnäolollaan. Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä että keisari Larsa on täällä meidän kanssamme ja älkäämme unohtako Bervenian pääministeriä ja hänen vaimoaan. Toivottavasti liittomme voi alkaa puhtaalta pöydältä sillä – kuten tiedämme – sota on repinyt maatamme useaan eri suuntaan ja olisi sääli että se tapahtuisi uudelleen”, Tässä välissä saliin laskeutui pieni vaivautuneisuuden ilmapiiri kun surulliset asiat kaivettii uudestaan esille. Jokainen pystyi silti muistamaan kaiken sen kauhun vaikka miehityksestä oli kulunut jo pitkä aika. ”Mutta.,” nuori kuningatar jatkoi. ”unohtakaamme vanhat kaunat, unohtakaamme vanhat surut sillä tämä ilta on juhlaa varten. Kaikukoon musiikki näissä vanhoissa saleissa aivan kuin ennen ja nauttikaa tästä illasta ja antakaa taas riemun täyttää sydämenne.” Juhlaväki puhkesi suosionosoituksiin ja kuningaspari liittyi yleiseen juhlahumuun. ”Nähtävästi hän itse on noudattanut neuvoaan” Balthier sanoi. Kaikki näkivä että Ashe oli selkeästi saanut takaisin onnensa jonka Raslerin kuolema oli häneltä neljä vuotta sitten vienyt, mutta kukaan ei halunnut mainita asiaa ääneen.
* * * * * * * * *
Penelo sen sijaan nautti ajastaan Larsan kanssa. Tämä oli tosin pukeutunut arvonsa mukaisesti hienoihin vaatteisiin mutta Penelo ei antanut sen häiritä itseään, sama mies tämä kuitenkin oli. He tanssivat yhdessä monta kappaletta vaikka Penelo ei edes osannut tanssia. Se ei tosin ollut haitannut, koska Larsa oli koko ajan vienyt häntä. Ensimmäistä kertaa niiden tanssien aikana Penelon takaraivossa heräsi ajatus, että ehkäpä hän voisikin ryhtyä keisarinnaksi Larsan vierelle. Mutta hän ei ollut varma pystyisikö hän toteuttamaan osia velvollisuuksistaan ja se sai hänet miettimään. Mutta kuten Ashe oli puheessaan kehottanut, niin tämä yritti työntää kaikenlaiset negatiiviset ajatukset ja päätökset pois mielestään ja nauttia juhlista. Larsa tosin näytti komealta omassa puvussaan ja tummansinisessä naamiossaan ja aina kun hän katsoi Peneloa silmiin tämä tunsi heikosti punastuvansa. Oliko tämä sitä legentaarista rakkautta? Ei itsessään, mutta jotain sen kaltaista tunnetta siinä oli mukana. Jotakin, mistä voisi ajan kanssa kehittyä kunnon rakkaus. Ongelmana vain oli, ettei aikaa ollut tuhlattavaksi asti.
Ilta alkoi pimentyä hiljalleen ja muutamat viimeiset auringonsäteet tummuivat hiljaa ja jäljelle jäi enää kyntteliköistä kajastava valo. Larsa tiesi, että hänen täytyisi ottaa asia puheeksi jossain vaiheessa juhlia mutta miten? Hän ei voinut vain töksäyttää sitä suoraan, sehän olisi ollut tavattoman karkeaa. Ei naisia käsitelty niin. Muutaman tanssin jälkeen Larsa johdatti Penelon hiukan kauemmas muusta juhlaväestä. Tarkkasilmäinen Fran tietysti huomasi sen ja muut jännittivät Larsan puolesta paitsi Basch, joka oli samaan aikaan tanssilattialla erään nuoren rozarrilaisen kreivittären kanssa eikä sattunut kuulemaan tietoa.
”Tuota Penelo, minulla olisi sinulle asiaa.” Larsa aloitti hiljaa. Tämä oli selkeästi hermostunut vaikka yritti ulkoisesti pysyä tyynenä.
”Sinä haluat minun kantani kuningashuoneiden yhdistämisestä, etkö haluakin?” Penelo vastasi. Hän tajusi että Larsa aikoi pyytää häneltä tekoa joka muuttaisi hänen elämänsä kokonaan. Eikä hän tiennyt oliko hän vielä valmis siihen.
”Aivan niin”, keisari vastasi. ”Mitä mieltä sinä olet? En tahdo painostaa tai pakottaa sinua mihinkään mutta toivottavasti tiedät että tässä on koko valtakuntani tulevaisuus kyseessä.”
Penelo katsoi ystäväänsä hiukan säälien. Hän ymmärsi tilanteen vakavuuden mutta joku kalvoi hänen sisintään yhä. Ja Penelo pystyi arvaamaan että se oli himo vapautta kohtaan. Ja entäpä Vaan? Jos hänestä tulisi keisarinna niin hän ei saisi tavata tätä. Tämä joutuisi jättämään ystävänsä, aivan kuten Ashe. Mutta joutuikohan hän jättämään heidät lopullisesti? Larsan odottaessa vastausta Penelo katsoi vielä viimeisen kerran Vaania joka oli keskittynyt juttelemaan Balthierin kanssa. Nainen ei itse erottanut mistä he puhuivat mutta näin meidän kahden kesken he puhuivat Larsan onnistumismahdollisuuksista. Penelo tiesi ettei hän saisi tuota poikaa itselleen, ei ainakaan kokonaan sillä veri veti tuota nuorta miestä seikkailuihin. Entä jos Vaanille kävisikin jotain? Tämä ei takulla toipuisi menetyksistä. Larsa taas tunsi paikkansa ja oli valmiina ottamaan Penelon vierelleen. Kumpikin vaihtoehto toi hyviä ja huonoja puolia. Penelo hengitti syvään ja suostui suomaan Larsalle oman vastauksensa: ”Voin uskoa huolesi ja siksi säälinkin sinua, rakas ystäväni”, Penelo sanoi ja tarttui Larsaa käsistä. ”Mutten voi antaa vastaustani vielä. Ota minut silti rinnallesi mutta anna minun silti vaeltaa vapaana kunnes tiedän mikä on oikein. Sinä olet elänyt koko ikäsi hovissa, sopeutunut heidän sääntöihinsä ja saatat olla valmis mutta minä en ole.” Penelo sanoi tuijottaen tiiviisti keisarin silmiä. ”Sinä siis kieltäydyt?” Larsa sanoi alakuloisella äänellä. ”Sanoinko muka niin? Saattaa olla että suostun mutta en tässä, enkä nyt. Aika näyttää...” Penelo päätti lauseensa ja kääntyi palatakseen ystäviensä joukkoon. Mutta ennen kuin hän ennätti palata niin Larsa käänsi hänet ympärille ja soi tälle hellän suudelman. ”Ja minä odotan sitä päivää toi se mukanaan hyviä tai huonoja uutisia.” nuori keisari sanoi hymyillen.
A/N2: Huh, pisin ficci jonka olen ikinä kirjoittanut. Toivottavasti nautitte ettekä tylsistynyt. Minulla meni viisi tuntia kirjoittaa tämä kokonaan mutta tykkään kirjoitella eikä mitään muuta tekemistä ollut niin mikä ettei? Kommenttia saa laittaa, olisin erittäin ilahtunut niistä.
|
FFXII: Kolmannen kuningaskunnan keisarinna, PG-13, Draama P/L sekä P/V
