FFIX: Lähtö, FF10: 1. Aamu, PG

[Emmi]

Author: Emmi
Challenge: FF10, aamu
Rating: PG
Disclaimer: Beatrix ja paikkojen nimet kuuluvat Square Enixille
Summary: Beatrixin vanhemmat keskustelevat tulevasta lapsestaan.

Lähtö

Alexandria, 1771

Oli jo myöhä, mutta Katharina taisteli väsymystä vastaan. Hän oli käpertynyt sohvalle miehensä Leon kylkeen ja tuijotti vaitonaisena takassa räiskyvää tulta. Pian heidän olisi siirryttävä vuoteeseen, sillä Leon oli määrä palata rintamalle heti aamun sarastaessa. Viikko oli kulunut uskomattoman nopeasti.

”Etkö olisi voinut viipyä edes hieman pidempään?” Katharina kysyi ja kohotti kasvonsa Leon puoleen. Tämä siirsi vaalean hiussuortuvan vaimonsa korvan taakse ja silitti hellästi hänen poskeaan.
”Onnistuin jo nyt saamaan pidemmän loman kuin oli tarkoitus. Ikävä kyllä armeija tarvitsee kenraaliaan.”
”Miksi sinun piti ryhtyä sotilaaksi?” Katharina sanoi hiljaa. ”Elämä olisi paljon helpompaa jos olisit vaikka leipuri...”
”Vanhempasi tuskin olisivat suostuneet avioliittoon leipurin kanssa”, Leo huomautti.

Se oli ikävä kyllä totta. Katharina oli kasvanut trenolaisessa aatelisperheessä, eikä hänen tiukka isänsä olisi koskaan hyväksynyt alempisäätyistä puolisoa. Isä oli suorastaan riemastunut kuultuaan Leon olevan korkeassa asemassa Alexandrian armeijassa ja tavanneen itsensä kuninkaan. Tietysti Katharina oli tyytyväinen, että Leo kelpasi hänen vanhemmilleen, mutta hän olisi rakastanut miestään vaikka tämä olisi siivonnut chocobotalleja. Ei hän tosin voinut kieltää, ettei tumma, ruskeasilmäinen ritari olisi näyttänyt komealta ansiomerkkien koristamassa univormussaan hänen tavatessaan tämän ensimmäisen kerran.

”Sota loppuu varmasti pian”, Leo sanoi sitten. ”Alexandria on jo aloittanut rauhanneuvottelut Lindblumin kanssa ja on vain ajan kysymys, koska joukot pääsevät vetäytymään.”
”Palaatko takaisin lapsen syntymään mennessä?”
Leo puri hetken huultaan.
”Sitä en voi luvata.”

Katharina huokaisi syvään ja siveli vatsaansa, jossa oli jo havaittavissa selvä kumpu.
”Äiti on varma, että lapsi on poika.”
”Onko hän taas leikkinyt ennustajaa?” Leo tuhahti ja Katharina loi häneen nuhtelevan katseen.
”Äiti saattaa olla joskus vähän höperö, mutta hän on todella innoissaan lapsenlapsesta.”

”No jos lapsi kerran on poika, aion ehdottomasti opettaa hänet miekkailemaan”, Leo totesi, mutta hänen vaimonsa ei ilahtunut suunnitelmasta.
”Meidän lapsestamme ei tule mitään sotahullua!”
”Älä nyt hermostu”, Leo rauhoitteli. ”Hän perii joka tapauksessa Save the Queenin ja minun mielestäni hänen pitää osata käsitellä asettaan.”
”Entä jos hän on enemmän kiinnostunut vaikka perhosten keräilystä... Tai jos hän sittenkin on tyttö?”

”Ei se ole mikään este”, Leo tokaisi. ”Alexandrian historia tuntee monta naispuolista sotasankaria.”
”Olkoon niin”, Katharina sanoi. ”Mutta sotilasta hänestä ei tule.”
”Eiköhän se ole hänen oma päätöksensä.”
”Minulle riittää, että saan jatkuvasti pelätä sinun puolestasi”, Katharina kuiskasi. ”En tiedä miten kestäisin, jos vielä lapsemme taistelisi rintamalla...”

”Älä huoli”, Leo lohdutti. ”Jos hyvin käy, tämä jää viimeiseksi konfliktiksi Alexandrian ja Lindblumin välillä. Lapsemme ei välttämättä tarvitse kokea elämänsä aikana lainkaan sotia.”
”Toivotaan niin”, Katharina sanoi haukotellen.
”Olet väsynyt. Haluaisitko mennä jo petiin?”
Katharina ravisteli päätään.
”Aamu koittaa sitä nopeammin, mitä aikaisemmin paneudumme yöpuulle.”
”Mutta kummallekaan meistä ei tee hyväksi valvoa liian pitkään.”
”Jaksan kyllä vielä hetken”, Katharina mutisi ja painautui lähemmäs miestään.

Molemmat olivat ääneti, vain nauttien toistensa läheisyydestä, kunnes Katharina puhui jälleen.
”Emme ole edes pohtineet lapsen nimeä.”
Leo kohotti kulmiaan.
”Eikö sen aika ole vasta kun hän syntyy?”
”Jos sota pitkittyy, voi tämä olla ainoa tilaisuutemme miettiä asiaa yhdessä", Katharina totesi.

”No, jos lapsi on poika, tulee hänestä tietysti Leo II”, Leo naurahti ja Katharina läimäytti häntä kevyesti reidelle.
”Ei varmasti tule!”
”Onko sinulla sitten parempia ehdotuksia?”
”Minä olin miettinyt Arnia, Benjaminia tai Tobiasta”, Katharina luetteli. ”Myös Marcus voisi olla hyvä. Lordi Avonin näytelmän mukaan, tiedäthän?”
”Ehkä voin joustaa tässä asiassa”, Leo totesi hymyillen ja suuteli vaimoaan. ”Mutta tytöstä tulee ehdottomasti Beatrix.”
”Beatrix”, Katharina maisteli nimeä kielellään. ”Se on oikein kaunis.”
”Kerrankin olemme samaa mieltä.”

Katharina etsi itselleen mukavamman asennon ja painoi päänsä Leon syliin. Hänen silmäluomensa alkoivat painua väkisin kiinni, mutta hän yritti kovasti pysyä hereillä. Tuli takassa oli jo hiipumassa.
”Oletko koskaan kuullut urhoollisesta Beatrixista?” Leo kysyi ja hänen vaimonsa päästi ynähdyksen, jonka Leo tulkitsi kieltäväksi vastaukseksi.

”Beatrix oli nuori ritari, joka taisteli kolmannessa Lindblumin sodassa. Ikävä kyllä rakkaus lindblumilaiseen soturiin koitui hänen kohtalokseen ja hän kuoli maanpetturina vihollisvaltion tyrmässä. Hänen nimensä pyyhittiin kokonaan Alexandrian historiasta, mutta kertomukset hänen uroteoistaan ovat säilyneet kansan suussa. Itse kasvoin kuunnellen hoitajani tarinoita hänestä ja luultavasti ne ovat omalta osaltaan vaikuttaneet uravalintaani. Lisäksi päätin jo kauan sitten, että jos koskaan saisin oman tyttären, antaisin hänelle nimeksi Beatrix.”

Mutta Katharina ei enää kuullut, sillä hän oli vaipunut uneen. Leo katseli hetken nukkuvaa vaimoaan ja hivuttautui sitten ylös sohvalta varoen herättämästä häntä. Leo nosti kevyen naisen käsivarsilleen ja kantoi tämän makuuhuoneeseen.

Leon asetettua Katharinan vuoteelle raotti nainen vielä kerran siniharmaita silmiään.
”Herätänkö sinut aamulla?” Leo kysyi peitellessään Katharinan, mutta tämä pudisti päätään.
”Ei sinun tarvitse. Inhoan jäähyväisiä.”

Katharina käpertyi paksun peittonsa alle ja oli pian syvässä unessa. Jos hän olisi aavistanut, ettei näkisi miestään enää koskaan, olisi hän kenties vastannut toisin.

[Afeni]

Kylläpäs nyt tullut tänään luettua surullissävytteisiä ficcejä foorumilta x)

Surullisesta sävystä huolimatta tämä oli oikein mukavaa luettavaa. Katharina on muuten aivan ihana nimi, tykkään valinnastasi erittäin paljon.

Olet luonut Beatrixille kiehtovan taustan. Oli mielenkiintoista lukea myös hänen vanhemmistaan, heistä voisi varmaan kirjoittaa kokonaisen pitkän ficinkin. Tykästyin nyt kovasti tähän sinun luomaasi Beatrixin äitiin eikä isäkään hullummalta kuulosta.

Onpas taas järkevä kommentti xD Syytän tästä tyhjänpäiväisestä jaarittelusta sitä, että olen vaihteen vuoksi kipeänä eikä ajatus oikein tahdo kulkea kunnolla. Joka tapauksessa tykkäsin tästäkin ficistä. Kiva, että olet julkaissut näitä suht tasaista tahtia ^^

Kiitos lukukokemuksesta.

[Kitsunebi]

Upeaa! MAHTAVAA! Oikeesti! Aivan mainio ficci.
Mut tosiaan joo, on kyllä siinä mielessä surullinen, siis Leon kuoleman lisäks, et Leo kuvitteli ettei sotia tulis laisinkaan. Miten kävikään? Beatrixista tuli julmin ritari koko maailmassa(?)

Mut oo! Haluun joskus käyttää näitä sun luomia vanhempia. Tosi kivoja, ja kiva luonteisia. Ei sellasia pelkkiä kuoria.

[Emmi]

Kiitoksia molemmille kommenteista!

Ficin kanssa kesti vähän pitkään, koska olin oikeastaan kirjoittanut kaksi vaihtoehtoa tästä sanasta. Mietin aika kauan kumpaa käyttäisin, mutta tämä sopi paremmin ysin aikajanaan ja omiin suunnitelmiini. Olin vain hitusen epävarma omien hahmojen käytöstä, mutta Beatrixin menneisyydestä kertovissa ficeissä sitä ei oikein voi välttää..

Mukava kuitenkin kuulla, että piditte Beatrixin vanhemmista. Ja he ovat kyllä ihan vapaasti käytettävissä.

Katharina tulee esiintymään ficeissä myös myöhemmin, mutta ehkä vähän erilaisena kuin tässä. Pähkäilin tuota äidin nimeä jonkin aikaa, sillä yritin keksiä nimen, joka olisi kaunis, saksalainen ja ysin maailmaan sopiva. Harkitsin muitakin nimiä, mutta katolinen pyhimys Katariina Aleksandrialainen (saks. Katharina von Alexandrien) ratkaisi asian.

[Wulf]

No niin, nyt aloitan sitten tämän kokoelman lukemisen ihan alusta.

Pidin oikein paljon. Pidin oikeastaan Beatrixin isästä vielä äitiäkin enemmän. Jotenkin jämptin ja rehdin oloinen mies, joka ei epäröinyt vaikeidenkaan päätösten kanssa. Kenraali kun on, niin ikävä kyllä perhe pitää välillä jättää kakkoseksi, vaikka se miten mieltä raastaisi. Kitsunebin kanssa samaa mieltä siitä, miten kamalaa kuinka väärässä Leo sitten tulevaisuudesta olikaan.

Ja äh, tuo loppu. Tarvin kyllä varmaan jotakin pirteämpää luettavaa jossakin välissä, koska tykkään onnellisista lopuista. Eläydyn tässä taas ihan liikaa Katharinan tunteisiin siinä vaiheessa kun suru-uutinen sitten joskus tulee. No, ainakin nimi oli selvä siinä vaiheessa kun Beatrix paljastui tytöksi.

Kiirehdin tästä jo seuraavaa lukemaan, koska kiinnostaa miten Katharina tästä selviää ja miten Beatrixista voi nyt koskaan tulla ritaria ja kuka sitä nyt sitten opettaa ja ja ja..! Onneksi olet julkaissut jo nämä kaikki, niin ei tarvi odottaa.

Ja ai joo, Save the Queen. Itse olisin ehkä kääntänyt nimen suomeksi. Nyt se loikkaa vähän silmille. Mutta en tiedä sitten, olisinko keksinyt siihen mitään yhtä kohtalokasta ja Save the Queen on kuitenkin FF-fandomin termi siinä missä Chocobokin, joten... Tyydyn ratkaisuusi ja olen hiljaa.