FFXIII: Ad auxilium vocare, K-13, DSS spin-off

Author: Afeni
Beta: jalokuusi
Challenge: Viisi ficciä – summon
Rating: K-13
Disclaimer: Square Enix omistaa maailman sekä Fangin ja Vanillen. Minä omistan muut tarinassa mainitut hahmot sekä itse tarinan.
Summary: Fang on tehnyt kauan töitä saadakseen kaipaamansa tiedot. Nyt hän on vihdoin päässyt käsiksi kiellettyihin asiakirjoihin.
A/N: Ficci sijoittuu ajallisesti noin pari vuotta Dum spiro, speron jälkeen. Sen lukeminen ei välttämättä vaadi alkuperäisen tarinan tuntemista, mutta todennäköisesti siitä saa enemmän irti, jos sen on vaivautunut kahlaamaan läpi. Ad auxilium vocare on latinaa ja tarkoittaa ”kutsua apuun”.

Ad auxilium vocare

”Hänen Kaitselmuksensa ei pyytänyt mitään.

Hänen Kaitselmuksensa ei valmistanut mitään.

Mutta Hän katsoi eteenpäin äänettömässä surussaan.

Jumalatar sääli kuolevaisia, joilla oli kohtalonaan kuolema. Hän päätti puuttua kohtaloonsa heidän, kun vaara oli suurimmillaan. Hän esti vedenpaisumuksen, joka oli tuleva, ja asetti lepoon ne, jotka kohtalolle vihitty aika olisi ryöstänyt.

Hänen armeliaisuutensa ei pääty tähän.

Jumalatar sääli myös heitä, joiden kohtalona oli kuolemaakin julmempi fokus. Heille hän lähettää viestintuojansa tuomaan toivoa, kun kaikki on menetetty.”

- Paddra Nsu-Yeul’n näkijöiden saarnat

Fang luki sanat yhä uudestaan ymmärtämättä niitä kunnolla. Tosin näkijöiden puheet olivatkin aina epäselviä ja jättivät paljon tulkinnan varaa. Nuori nainen olisi jättänyt ne kokonaan omaan arvoonsa, ellei katkelma olisi löytynyt fal’Cieitä, l’Cieitä ja eidoloneja käsittelevän otsikon alta.

Naisen sydän jyskytti yhä kiihkeämmin, kun hän selasi sivuja niin nopeasti kuin kykeni ja yritti ahmia kaiken tarjotun tiedon. Hän tiesi, ettei olisi saanut käyttää vanhimpien luottamusta tällä tavoin hyväkseen, nämä tiedot oli tarkoitettu salaisiksi. Hän ei kuitenkaan voinut estää itseään, hänen oli saatava vastauksia. Hän tiesi, että oli olemassa keinoja, joiden avulla hän voisi kostaa Cocoonille, mutta yhtälailla hän oli tietoinen, että oli aivan liian nuori saadakseen tietää noista keinoista vain kysymällä.

Paperi on haurasta ja tuntui haperolta sormia vasten. Fang pelkäsi tuhoavansa asiakirjan, muttei voinut lopettaa selaamista. Hän oli tehnyt töitä kauan päästäkseen tähän pisteeseen. Koko ajan hän pelkäsi, että joku tulisi huoneeseen ja saisi hänet kiinni, mutta edes pelko ei pitänyt häntä erossa tekstistä.

”Hän, joka etsii tuhoa, sen saavuttaa.

Hän, joka kohottaa kätensä vihollista vastaan, voittonsa saa.

On hänen haluttava kohtaloaan itse, vain siten voi hän tulla valituksi. Hänen on noustava vihollisiaan vastaan viha sydämessään. Se viha on hänen tuomionsa, tuhonsa, mutta myös vihollisen tuho.”

- Paddra Nsu-Yeul’n näkijöiden saarnat

Fang ei vieläkään saanut konkreettista otetta tekstistä. Puolittain hän ymmärsi, mutta jotain jäi silti tajuamatta. Mikseivät näkijät voineet vain kertoa suoraan, miten asia oli? Kostajan oli ilmeisesti haluttava kostaa, mutta eikö se nyt ollut päivänselvä asia?

”Vain valittu l’Cie voi saada todellisen voiman, muut ovat vain yksiä monista. Vain valittu l’Cie tuo lopullisen tuhon vihollisilleen, muut ovat merkityksettömiä.

Valittu l’Cie tuo tuhon itselleen. Hän on kuoleva, kun hänen vihollisensa kuolevat.”

- Paddra Nsu-Yeul’n näkijöiden saarnat

Nuori nainen huokaisi. Jotain tällaista hän oli aavistellut. Jos hän halusi saavuttaa riittävät voimat Cocoonin tuhoamiseen, hänen olisi uhrattava itsensä. Ajatus oli surullinen ja pelottava, mutta hän tiesi, että lopulta hän ei välittäisi. Cocoonin tuho olisi hänen kohtalonsa, kohtalo, jonka hän oli itse asettanut itselleen.

Vanillea vain kävi sääliksi. Fang tiesi, ettei saisi vetää punapäätä enää yhtään lähemmäs itseään, sillä tämä oli kärsinyt tarpeeksi. Silti tämä veti brunettia puoleensa niin vahvasti, että vastaan taisteleminen oli lähes mahdotonta. Tuntui epäreilulta, että he olivat edes tavanneet, sillä heidän yhteinen aikansa jäisi niin kovin lyhyeksi.

Fangin oli kuitenkin tehtävä se, mitä hänen oli tehtävä. Jonain päivänä Vanille ymmärtäisi, ja kun tämä kohottaisi kasvonsa kohti taivasta, jota Cocoon ei enää varjostaisi, tämä muistaisi rakkaansa ja kiittäisi häntä sydämessään. Ikuinen vapaus Cocoonin uhasta oli suurin lahja, jonka Fang saattoi tytölle tarjota. Se olisi hänen rakkautensa osoitus kaikkia menneitä ja kaikkia tulevia sukupolvia kohtaan, mutta erityisesti Vanillea kohtaan. Punapää saisi jatkaa elämäänsä vapaassa maailmassa.

Kunhan Fang vain saisi selville, mitä hänen oikein piti tehdä…

”Valittu on kohtaava kovimmat vaikeudet ja syvimmän epätoivon. Hän on vajoava sellaiseen synkkyyteen, josta ei enää ole ylöspääsyä. Ristiriidat ovat repivä hänen sieluaan, kunnes hän on valmis luopumaan jopa itse elämästä vapautuakseen kohtalostaan.

Ja niin on Jumalatar Etro luvannut eidoloniensa avulla nostaa valitun kohti korkeinta tavoitetta, mutta vain epätoivon kautta voi vapautus koittaa. Etron viestintuoja saapuu, kun valittu on menettänyt kaiken ja on valmis menettämään myös itsensä.”

- Paddra Nsu-Yeul’n näkijöiden saarnat

Eidolon. Taas tuo sana, johon Fang oli jo monesti törmännyt. Hän ei tiennyt, mikä eidolon oli, hän ei ollut kuullut sanaa aiemmin, mutta ilmeisesti se liittyi oleellisella tavalla l’Cieiden kohtaloon.

Fang selasi tekstiä eteenpäin ja yritti ahmia sen mahdollisimman nopeasti. Välillä hän vilkaisi huoneen ovelle, mutta siellä ei näkynyt ketään. Kello oli paljon, useimmat olivat varmasti jo lähteneet koteihinsa. Oikeastaan hänenkin olisi pitänyt mennä, mutta hän ei pystynyt irrottautumaan löytämästään teoksesta.

”Vain eidolonin voittanut on todellinen valittu, vain hän voi toteuttaa kohtalonsa. Vain hän voi johtaa tuhoa ja voittaa viimeisetkin viholliset. Vain hän voi saavuttaa Ragnarokin.”

- Paddra Nsu-Yeul’n näkijöiden saarnat

”Fang?”

Nuori nainen hätkähti ja piilotti teoksen nopeasti suuren paperipinon alle, ennen kuin kääntyi taas katsomaan ovelle. Eräs vanhimmista seisoi ovensuussa ja hymyili hänelle.
”Teet aivan liikaa töitä. Olet hyvä ja ahkera tyttö, mutta myös sinä kaipaat lepoa”, vanhus huomautti.
”Jaksan oikein hyvin”, Fang vakuutti. ”Minulla on vain tämä pino järjestämättä.” Hän viittasi kasaan sekalaisia papereita, joilla oli luettavansa piilottanut.
”Se joutaa jäädä huomiseksi. Tule nyt, minä lukitsen ovet.”

Fang huokaisi mielessään, mutta pakottautui hymyilemään miehelle. Hän astui ulos arkistosta ja toivoi, ettei kukaan kävisi siellä tutkimassa paikkoja, ennen kuin hän ehtisi lukea loppuun löytämänsä merkintäkokoelman ja laittaa sen takaisin paikoilleen. Vanhimmat luottivat siihen, että hän pysyttelisi erossa kielletystä materiaalista, vaikka se oli nyt käytännössä hänen nenänsä edessä. Valitettavasti nuori nainen ei ansainnut näiden luottamusta. Hän oli pettänyt sen jo ennen kuin oli päässyt nauttimaan siitä.

Vanhus köpötteli edellä ulos ja jäi odottamaan ovensuuhun, kunnes myös Fang oli astunut keväiseen iltaan. Mies taputti nuoren naisen käsivartta lukittuaan ulko-oven.
”Sinä olet avain, Fang”, tämä lausahti ja lähti keppinsä kanssa kävelemään pois. ”Hyvää yötä! Nähdään huomenna!” tämä huudahti. Fang räpytteli silmiään ja pohti, oliko kuvitellut aiemman lauseen.

Avain? Hänkö? Voisiko hän saavuttaa Ragnarokin?

Mikä oli Ragnarok?

Oo! Tää oli tosi kiva luettava, ihana lukee toisista ihmisistä kun ne on ahdingossa. Höhöhöö. Mutjoo, toi kaikki Fangin tietämättömyys välitty kyl tosi hyvin, ehkä kyl sikski ku oon itekin aika pihalla :'D

Kiitos kommentista, Kitsunebi x)

Itse en pidä ahdingosta, mutta jossain määrin tätä ficciä oli kiva kirjoitella. Olisi myös mukava päästä lähiaikoina DSS II:n kimppuun, mutta se antanee vielä hetken odottaa itseään.

Kiva, että viihdyit tämän lyhykäisen tarinan parissa ^^

Hohoo 8DDDDD Tää oli tosi hieno. Tykkäsin noista kursivoiduista "vanhoista lauseista". Tämä teksti ja juoni, se mihin suuntaan se on menossa.. On oikeasti vaikea kuvitella, että asiat olisivat menneet jotenkin toisin. Oikeastaan tämä fakta koskee koko sinun DSS-sarjaa kaikkine spin-offeineen. Asiat, ihmiset, ne kaikki suorastaan sukeltavat alkuperäiseen tarinaan.

Oaaaa. Tämä niin sopii. Minä niiiiin tykkään tästä. Woosh.

*Epämääräistä fanityttöilyä*

Kiitos, Cresta

Ensimmäinen niistä on itse asiassa kökkö käännös datalogista löytyvästä pätkästä. Loput kirjoitin itse ja yritin saada tyylin pysymään samana. En tiedä, miten hyvin onnistuin siinä, mutta mukava kuulla joka tapauksessa, että tykkäsit niistä.

Minua oikeastaan itseäni kauhistuttaa se, mihin suuntaan tämä menee. Toivoa antaa vain se fakta, että Squarelta on jatkoa tulossa... Mutta kai ihmiset, huh, sanoisin, että DSS:n valmistuminen tulee olemaan kova paikka, koska olen aika pahasti kiintynyt Fangin ja Vanillen lisäksi näihin muihin, joiden kohtalot sivuavat heidän tarinaansa. Kun vain ajattelen Oerbaa sellaisena kuin se pelissä esitetään... nyyhky sitä kohtaloa.

Joo, en ala enempää märehtiä asiaa. Sitähän ei tiedä, vaikka oerbalaisten kohtalosta paljastuisi jotain uutta.

Itse olen ajatellut sitä FFXIII-2:ssa esiintyvää miestä aika paljonkin viime aikoina... häiritsevää on, että oma mielikuvani Bladesta vastaa aika paljon kyseisen hahmon ulkonäköä (Square on selvästi ryöstänyt ideani telepaattisesti!), joten tietenkin tässä on mielikuvitus lähtenyt aika railakkaasti lentämään. Saisi nyt vain lisätietoa hahmosta.

No juu, nyt meni jo ohi aiheen.

Todella kiva, kun jaksat kommentoida näitä. Tietää, että on ehkä ainakin yksi lukija foorumilla, kun saan DSS II:n alkuun. Vähän sormet jo syyhyäisivät sen suuntaan, mutta... mutta... katsotaan x)