FFXIII: Hölmöjen paratiisi, K-15

Author: Afeni
Beta: Nami (suurkiitos, ilman sinua tämä olisi ollut paljon huonompi tekele!)
Rating: K-15 (jos nousee, siirrän ficin)
Disclaimer: En omista FFXIII:n maailmaa enkä siinä esiintyviä hahmoja. Tarinassa saattaa kuitenkin esiintyä myös omia hahmojani
Timeline: Noin puolisen vuotta ennen peliä.
Pairings: Selviää matkan varrella. Ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta mitään sisko x sisko ei ole luvassa.
Summary: Ote Lightningin elämästä, ennen kuin hänestä tuli l'Cie.
A/N: Lightning on ahdistellut minua jo hyvän tovin, ja vihdoin päätin antaa periksi. Ficciin on tulossa useampi luku, mutta mitään megaromaania siitä ei välttämättä muodostu. Kuten tavallista, uusien juttujen kanssa sitä on vähän epävarma, joten otan mieluusti palautetta vastaan x)







Hölmöjen paratiisi

Luku 1

Kesäilta oli lämpöinen ja harvinaisen miellyttävä. Aurinko oli laskemassa horisontin taakse ja värjäsi veden oranssin ja pinkin sävyillä. Pieni tuulenvire pyyhki Lightin hiuksia, kun hän käveli rantatietä pitkin kohti keskustaa. Kello lähenteli iltakahdeksaa ja sää oli täydellinen illanviettoa varten.

Light ei muistanut, milloin viimeksi oli viettänyt iltaa ulkona. Viimeiset vuodet olivat menneet ensin opiskellessa, sitten armeijan riveissä. Samalla hän oli tehnyt parhaansa huolehtiakseen pikkusiskostaan, Serah’sta. Toisen heistä täytyi olla aikuinen ja kantaa vastuunsa, joten Lightille ei ollut jäänyt juuri aikaa omalle elämälle.

Tämä kesä oli kuitenkin alkanut erilaisena kuin aiemmat. Serah oli valmistunut lukiosta hyvin arvosanoin ja hakenut Edenin yliopistoon lukemaan historiaa. Pääsykokeet olivat nyt takanapäin ja tuloksia vielä jännitettiin, mutta Light luotti tässä asiassa siskoonsa. Tämä oli aina ollut enemmän teoreetikko kuin hän ja oli lukenut kokeisiin ahkerasti, ei ollut epäilystäkään, etteikö tätä hyväksyttäisi.

Totta kai Light oli huolissaan siitä, miten sisko pärjäisi yksin Edenissä, mutta tämän oli jo aika itsenäistyä. Serah ystävystyi helposti, joten tuskin tämä kovin yksinäinen olisi. Lomilla tämä voisi matkustaa kotiin tai Light Edeniin, matka ei ollut aivan mahdoton. Sitä paitsi sisko saisi hyvän tulevaisuuden opiskelemalla juuri Edenissä, kaikki arvostetuimmat koulut kun sattuivat olemaan siellä.

Tänä iltana Serah oli mennyt ystäviensä kanssa rannalle, joten Light oli päättänyt käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tarttua esimiehensä, luutnantti Amodarin, kutsuun. Mies oli hiljattain täyttänyt vuosia ja oli kutsunut osan oman osastonsa henkilökunnasta juhlistamaan merkkipäivää kanssaan. Light oli itse asiassa alun perin kieltäytynyt kutsusta, mutta oli lopulta muuttanut mielensä, kun Serah oli huomauttanut, ettei hän koskaan tehnyt mitään omasta mielestään mukavaa.

Pikkusisko oli ollut valitettavan oikeassa, vaikkei Light ollut sitä suoraan myöntänytkään. Sanat olivat silti vihlaisseet, ja hän oli päättänyt todistaa, että osasi yhä pitää hauskaa. Nyt hän tunsi olonsa yllättävän kevyeksi.

Kenties huolehtimista voisi pikku hiljaa jo vähentää. Serah’lla oli koko elämä edessä, kun Light puolestaan oli käärinyt omansa tiiviiseen pakettiin, jossa tuskin mahtui hengittämään. Kun Serah hyväksyttäisiin yliopistoon, kaikki muuttuisi. Light asuisi pian yksin ja olisi vapaa elämään myös itselleen. Ajatus tuntui jossain määrin hurjalta ja pelottavalta, mutta samaan aikaan se houkutteli yhä enemmän vuosia jatkuneen kieltäytymisen jälkeen.

Tänä iltana Light ottaisi rennosti eikä huolehtisi turhasta. Serah oli hyvässä seurassa, joten myös hänellä oli oikeus nauttia olostaan liikoja pingottamatta. Toivoa vain sopi, että hän keksisi työkavereiden kanssa jotain puhuttavaakin. Työasioista jutustelu onnistui helposti, mutta tavallinen tyhjänpäiväinen höpöttely ei ollut Lightin taitolistan kärjessä.

Nainen löysi tiensä kapakan ovelle. Hetken hän epäröi, mutta nykäisi lopulta sen auki ja astui yllättävän hämärään tilaan. Ehkä terassi olisi kuitenkin ollut kesäiseen iltaan sopivampi illanviettopaikka.

Portsari vilkaisi Lightin suuntaan, muttei kysellyt papereita. Nainen nyökkäsi kuitenkin miehelle, sillä he olivat tavanneet aiemmin. Silloin nainenkin vain oli ollut töissä. Yövuorojen aikana paikallisten ravintoloitsijoiden turvallisuushenkilökunta tuli tutuksi. Light astui eteisestä baarin puolelle, missä teknon jumputus tervehti häntä. Juuri soiva kappale oli tuttu hänen nuoruusvuosiltaan, sanat taisivat kertoa taskukokoisista elektronisista lemmikeistä, joiden nimeä hän ei enää saanut mieleensä.

Luutnantti Amodar oli helposti tunnistettavissa siviilivaatteissaankin. Mies oli sen verran isokokoinen, että erottui joukosta. Tämän seuraan näytti liittyneen joukko Lightin työtovereita. Kinneas nojaili baaritiskiin ja vaikutti siltä, että kuunteli vain puolella korvalla toisten puheita samalla, kun saalisti naisia katseellaan. Mies oli kolmissakymmenissä, ei ollut vielä asettunut aloilleen ja tällä oli naistennaurattajan maine. Light ei henkilökohtaisesti pitänyt kaverista, muttei tuonut sitä millään tavoin ilmi. Työt olivat töitä. Sen sijaan hän ei ollut aivan varma, halusiko nauttia mitään alkoholipitoista Kinneasin kanssa samassa tilassa. Ties mitä tämä yritti ujuttaa naisten drinkkeihin.

Amodar puolestaan keskusteli toisen korston, Wallacen, kanssa. Siinä, missä Amodar oli leppoisa ja mukavaa seuraa, Wallace oli ärhäkkä, hermostui helposti ja kiroili paljon. Kentällä tämä oli kuitenkin omaa luokkaansa eikä Lightilla ollut pahaa sanottavaa miehen taistelutaidoista. Kun ympäröivän faunan ja floran kanssa ilmeni ongelmia, Wallace oli usein se, joka lähetettiin hoitamaan asia. Light oli ollut tämän kanssa suorittamassa muutamaa tehtävää ja oli ollut varsin tyytyväinen toisen panokseen.

Wallacen ja Kinneasin lisäksi esimiehen seuraan olivat liittyneet Chere ja Harvey, jotka olivat kumpikin varsin asiallisia miehiä. Harveylla oli ajoittaista taipumusta synkistelyyn, Light oli joskus epäillyt, että tämä saattoi kärsiä lievästä depressiosta tai sitten tällä vain oli pimeä puoli, joka toisinaan pääsi valoilleen. Kuitenkin hyvälle tuulelle sattuessaan Harvey oli oikein kelvollista seuraa, kuten myös Chere, vaikka saattoikin toisinaan antaa itsestään kylmän ja itsenäisen ensivaikutelman. Kun tämän oppi tuntemaan, tämän kanssa tuli juttuun erittäin hyvin.

Light veti henkeä ja asteli työtovereidensa luokse. Hänen harmikseen Kinneas havahtui ensimmäisenä – no, kuinkas muuten, se mies tuntui havaitsevan jokaisen naispuolisen, joka vain osui tämän näkökenttään – ja loi pitkän katseen hänen suuntaansa. Tämä nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi vinon hymyn nousta kasvoilleen.

”Luulin, ettet ole tulossa, Light”, mies kiusoitteli. Lightin teki mieli kääntyä kannoillaan, mutta hän muistutti itselleen, että oli tullut pitämään hauskaa ja rentoutumaan. Kinneasin sanat saivat muutkin kääntymään naisen suuntaan.
”Perskule, Light! Sinä osaat yllättää”, Wallace murahti ja tyhjensi oluttuoppinsa.
”Hyvää syntymäpäivää näin hieman myöhässä”, nainen suuntasi sanansa luutnantti Amodarille muista välittämättä.
”Mukavaa, että päätit kerrankin liittyä seuraan”, mies totesi nyökättyään kiitokseksi.
”Olisin melkein lyönyt vetoa, että hän tulee paikalle univormussa”, Kinneas naurahti. ”Tuo on kuitenkin paljon parempi. Näytät naiselta, nuo farkut korostavat takapuoltasi juuri sopivasti… tosin toppi voisi olla avonaisempi.”
”En kaipaa sinun arviotasi, Kinneas, kiitos vain”, Light tuhahti ja sai miesporukan nauramaan.

Nainen tunkeutui miehen ohitse tiskille ja yritti tavoittaa baarimikon katseen. Miehet jatkoivat juttuaan hänen selkänsä takana. Wallace selitti jotain tapahtumaa useiden kirosanojen säestämänä.

”Minä voin tarjota.” Kinneas nojautui Lightin viereen, hieman liian lähelle, jos naiselta kysyttiin.
”Ei kiitos, maksan kyllä omat juomani”, Light tokaisi. Se, että hän oli vaivautunut paikalle, ei tarkoittanut, että hän halusi päätyä työtoverinsa saalistuslistalle. ”Yksi Sininen enkeli”, hän huikkasi baarimikolle, kun tämä vihdoin tuli kohdalle.
”Ei olutta?” Kinneas kummasteli. ”Et taidakaan olla niin äijä kuin annat töissä ymmärtää.”

Light sai eteensä jalallisen lasin sinisine juomineen. Maksettuaan hän maistoi drinkkiä varovaisesti. Hän ei ollut juonut aikoihin eikä aikonut tänäkään iltana hankkiutua liian humalaan, sillä riskinä oli, että Kinneas saisi epätoivottuja ajatuksia.

”No, mikä sai sinut tulemaan sittenkin? Minun vastustamaton viehätysvoimani?” Kinneas jatkoi, kun Light ei kommentoinut edelliseen mitään. Nainen vilkaisi vaaleahiuksista miestä syrjäsilmällä. Eikö tällä oikeasti ollut parempaa tekemistä?
”Ehkä minun olisi vain pitänyt jäädä kotiin”, Light jupisi puoliääneen.
”Älä nyt viitsi. Täytyyhän sinunkin joskus tuulettaa pääkoppaasi”, Kinneas totesi. ”Sitä paitsi en yritä iskeä sinua, kunhan jutustelen. En sekaannu työkavereihin, vaikka he olisivat voittaneet Miss Eden -tittelin.”

Sitä oli vaikea uskoa, kun seurasi sivusta, miten häpeilemättömästi Kinneas flirttaili toimistosihteerin kanssa. Saattoi kuitenkin olla, ettei mies laskenut tyttöstä työkaveriksi.

Light keskittyi kuuntelemaan Wallacen sepustusta siitä, kuinka tämä oli nitistänyt villiintyneen, kokeellisen behemothin yksinään, ja siemaili drinkkiään. Vaikka ilta oli nuori, kapakkaan oli jo eksynyt melkoisesti väkeä. Huomasi, että oli kesäaika. Bodhumissa nyt oli aina lämmin ja hyvä sää, mutta loma-aikaan sinne kertyi joka tapauksessa tavallista enemmän väkeä muualta Cocoonista.

Osa ihmisistä oli vallannut pöydät, osa nojaili baaritiskiin, mutta jokunen oli jo eksynyt tanssimaankin. Light puisteli päätään näylle, häntä ei kyllä kukaan saisi tuolla tavalla ketkuttamaan itseään kaikkien edessä. Naiset tuntuivat suorastaan kerjäävän huomiota liikkeillään. Kädet nousivat ylös ja lantiot keinuivat musiikin tahdissa puolelta toiselle. Sitä oli miellyttävä katsella, mutta Light ei voinut kuvitella itseään samaan asemaan. Oli hän joskus nuorempana käynyt limudiskossa kavereidensa kanssa tanssimassa, mutta se oli ollut vain hauskanpitoa. Nuo naiset näyttivät pikemminkin tyrkyttävän itseään jokaiselle potentiaaliselle partnerille.

”Tuolla blondilla on hyvä takamus”, Kinneas kommentoi. ”Minäkin pidän.”

Light oli sylkäistä juoman suustaan, mutta sai sen viime hetkellä nielaistua.
”Ai, enpä kiinnittänyt huomiota”, hän sanoi ja käänsi katseensa takaisin Wallaceen.
”Tällaiset kuumat kesäillat ovat otollista aikaa soidinmenoille”, Kinneas ryhtyi selittämään. Light ei ollut varma, kumpaa halusi kuunnella; blondia miestä vai korstoa. ”Tuo tanssi tuolla, mitäpä muuta tarkoitusta sillä on kuin houkutella uroksia… tai jossain tapauksissa naaraita. Nämä sitten tarjoavat neitosille juomia, jos ovat tarpeeksi mieltyneitä tanssityyliin. Kun juomia on tarjoiltu tarpeeksi, voidaan siirtyä paritteluosuuteen.”
”Epäilemättä sinun lempiosuutesi”, Light puuskahti.
”En sano, etten pidä siitä, mutta nautin myös viettelyosuudesta”, mies kuittasi.
”Olen huomannut. Marie-parka.”
”Hän nauttii leikistä aivan yhtä paljon kuin minä.”

No, niin sihteerityttö kyllä näytti nauttivan. Tämä kikatteli ja punasteli Kinneaksen jutuille säännöllisesti. Toisekseen tämä suosi lyhyitä hameita juuri niinä päivinä, kun Kinneas oli syystä tai toisesta toimistolla.

”Mitä sinä muuten teet vapaa-ajallasi?” mies jatkoi jutustelua. Miksi tämä yritti yhtäkkiä olla noin tuttavallinen?
”Ei kuulu sinulle.”
”Älä viitsi olla tuollainen jäykkis. Sinähän tulit pitämään hauskaa pomon synttäreiden kunniaksi, vai mitä?”
”Ei se tarkoita, että minun tarvitsisi laverrella yksityisasioitani sinulle.”

Light kumosi loput drinkistä kurkkuunsa ja kääntyi tilaamaan toisen. Ilta ei ollut tähän mennessä vastannut hänen mielikuvaansa rentoutumisesta, mutta ehkä oli parempi, ettei hän vain istunut kotona ja tuijottanut telkkaria odotellessaan Serah’aa kotiin. Siskohan oli jo täysikäinen, joten ehkä otetta oli totisesti aika hellittää.

”Joko Serah on saanut pääsykokeiden tulokset?” tuttu ääni kysäisi, kun Light sai uuden drinkin käteensä. Hän käännähti ja huomasi Cheren siirtyneen hänen ja Kinneasin seuraan. Ilmeisesti tämä oli kyllästynyt Wallacen rehvasteluun.

”Ei vielä. Niiden pitäisi tulla parin viikon sisään, jos hänet on hyväksytty”, Light vastasi. Chere hymyili.
”Jännittävää aikaa siis. Eikö sinua hirvitä päästää häntä yksin Edeniin asti?”
”Onhan se iso paikka, mutta uskon, että hän pärjää. Voin matkustaa sinne lomilla tai hän tulla tänne, ja puhelimet on keksitty”, Light summasi. Kyllä häntä oikeasti hirvitti melkoisesti Serah’n puolesta. Joskus tuntui, että sisko oli kovin sinisilmäinen, mutta toisaalta ei tätä voinut suojella ikuisesti. Serah ei ikinä itsenäistyisi, jos ei saisi tilaisuutta kokeilla siipiään.
”Serah on niin kiltti tyttö, että keskittyy opiskelemiseen. En usko, että hänellä on hätää”, Chere myönteli.
”Serah?” Kinneas toisti. ”Se sievä tyttö, jonka kuva on työpöydälläsi?”

Light kohotti toista kulmakarvaansa. Oliko mies tsekannut hänen pöytänsä noin tarkasti?
”Kyllä”, nainen vastasi.
”Melkoinen söpöläinen, jos saan sanoa.”
”Et saa.”
”Tyttöystävä?”

Lightin teki mieli heittää loput drinkistä Kinneasin kasvoille. Luultavasti tämä oli ehtinyt juoda jo muutaman, ennen kuin hän oli saapunut paikalle. Töissä tämä ei sentään ollut noin ärsyttävä.

”Pikkusisko”, nainen ärähti. ”Ja jos edes vilkaiset hänen suuntaansa –”
”Äh, Kinneas vain kiusaa sinua”, Chere huomautti. ”Koeta kerrankin ottaa rennosti, hauskaa tänne tultiin pitämään.” Mies vilkaisi baarimikon suuntaan. ”Kaksi hanaolutta ja yksi Sininen enkeli.”

Vaaleanpunahiuksinen nainen veti henkeä ja kumosi drinkkinsä. Hän tiesi juoneensa sen liian nopeasti, mutta ehkä alkoholi saisi hänet rennommaksi. Kun Chere ojensi hänelle uuden, hän otti sen vastaan ja pakotti hymyn kasvoilleen.

”Chere saa tarjota sinulle, mutta minä en”, Kinneas huomautti ja veti päälle loukkaantuneen ilmeen.
”Hänellä ei ole taka-ajatuksia”, Light vastasi.
”Mistä sinä sen tiedät? On hänkin mies.”

Chere naurahti ja ojensi toiselle miehelle tuopin. ”Voit tarjota seuraavan kierroksen, jos välttämättä haluat.”

Miehet siirtyivät juttelemaan jokapäiväisiä asioita Lightin siemaillessa uutta drinkkiä. Cheren ilmestyminen paikalle oli keventänyt tunnelmaa hieman. Jos hänen olisi pitänyt valita suosikki työtovereistaan – mikä ei tietenkään ollut millään muotoa sopivaa – Chere olisi sijoittunut listalla hyvin korkealle, ehkä jopa ykköseksi. Tämä hoiti oman osuutensa mukisematta ja tähän saattoi luottaa tiukassakin tilanteessa. Lisäksi tämä osasi pitää suunsa kiinni silloin, kun se oli aiheellista, ja jutustella sopivassa tilanteessa.

”Ren!” hihkaisu kajahti jopa musiikin turruttavan jumputuksen ylitse. Cheren kaulaan hyppäsi nainen, joka oli peittänyt hoikan vartensa mustalla lyhyellä hameella ja valkoisella t-paidalla. Osa miehen oluesta läikähti lattialle, kun tämä yritti säilyttää tasapainon. Tämä kietoi pikaisesti vapaan kätensä naisen ympärille, päästi sitten irti ja työnsi naisen kauemmas.

”Mitä sinä täällä teet?” nainen vaati saada tietää. Tämä pörrötti lyhyttä tummaa tukkaansa ja loi mieheen uteliaan katseen suklaanruskeilla silmillään. Light pani merkille, että Kinneas silmäili naista kiinnostuneena, saalistus alkaisi pian.
”Juhlistamme porukalla luutnantti Amodarin vuosipäivää”, Chere vastasi ja viittasi Wallacen ja Harveyn kanssa jutustelevan esimiehensä suuntaan. ”Eri, tässä ovat työtoverini Ian Kinneas ja Lightning.”

Kinneas ojensi ensimmäisenä kätensä, mutta suukottikin Erin kättä pelkän kättelemisen sijaan. Nainen ei näyttänyt lämpenevän eleelle vaan katseli miestä pitkin suoran nenänsä vartta. Light ei ihmetellyt lainkaan, hänestäkin Kinneas oli turhan lipevä.

”Eri Hayes”, nainen esitteli itsensä Lightille, kun oli päässyt irti Kinneasin tahmeista näpeistä. ”Olen Renin serkku.”
”Lightning, voit kutsua Lightiksi”, vaaleanpunahiuksinen nainen vastasi.
”Hmmm, se ei taida olla oikea nimesi?”

Light kohotti kulmiaan. Tokihan Lightning oli erikoinen nimi, mutta harva silti suoraan kyseenalaisti sitä, ainakaan ääneen.
”Jotenkin muistelisin… Kyllä, Aseiden puhdistaminen ja korjaus sekä Paratiisin lähteet. Olisit myös halunnut varata mediahuoneen ensi keskiviikkoillaksi, mutta valitettavasti se ei ollut vapaana”, Eri listasi.
”Aseiden puhdistaminen ja korjaus?” Chere toisti. ”Kuulostaa juuri sellaiselta opukselta, jota Light saattaisi tavailla kevyeksi iltalukemiseksi.”

Light oli sen verran hämmentynyt Erin huomautuksesta, ettei tajunnut edes vastata työtoverinsa heittämään piikkiin. Hän vain silmäili tummahiuksista, hieman vinosilmäistä naista ja pohti, oliko tämä mahdollisesti jonkin sortin stalkkeri.

”Anteeksi, kuulostan varmaan ihan kamalalta”, Eri nauroi. ”Olen kesätöissä Bodhumin kirjastossa. Yleensä minut laitetaan luetteloimaan, mutta sinä päivänä, kun kävit, korttien lukulaitteessa oli jotain vikaa eikä itsepalvelulainaus toiminut, joten jouduin tiskille.”

Light nyökkäsi. Hän muisti, miten ärtynyt oli ollut, kun ei ollut voinut vain ottaa kirjoja, lainata niitä ja varata mediahuonetta ja kävellä ulos. Hän oli joutunut jonottamaan lähes viisitoista minuuttia, ennen kuin oli päässyt lainaustiskille. Eriä hän ei muistanut, mutta eipä hän toisaalta ollut jaksanut kiinnittää huomiotakaan, kuka oli sattunut seisomaan tiskin toisella puolella. Hän oli vain halunnut päästä mahdollisimman nopeasti kotiin.

”Oletko työskennellyt kirjastossa kauankin? Se on varmasti todella mielenkiintoista työtä”, Kinneas pisti väliin.
”Tämä on toinen kesäni”, Eri vastasi. ”Opiskelen informaatikoksi ja minulla on käynyt tuuri, kun olen päässyt juuri Bodhumin kirjastoon. Moni joutuu loma-ajaksi matkustamaan kauemmas, koska ei kirjasto voi työllistää meitä kaikkia. Se on vähän tylsääkin, kun suurin osa opiskelukavereista lähtee kesäksi muualle.”
”Olet varmaan yksinäinen?” Kinneas tiedusteli. Light oli valmis lyömään vetoa, että seuraavaksi mies tarjoaisi seuralaispalveluitaan Erille. Sen sijaan naista hämmästytti, ettei Chereä näyttänyt ollenkaan häiritsevän työtoverinsa käytös. Jos Kinneas olisi yrittänyt Serah’aa, Light olisi taatusti laittanut kapuloita rattaisiin, ennen kuin mitään edes ehtisi tapahtua.

”No, en nyt tiedä”, Eri pohdiskeli ja rutisti serkkunsa käsivartta, ”Ren pitää minulle seuraa. Ja jos hän ei ehdi, keksin kyllä tekemistä itsekseni.”
”Mutta eikö se ole hieman tylsää? Hengailla serkun kanssa tai yksin?” Kinneas yritti edelleen. Lightin teki mieli tönäistä miestä, tämä ei näyttänyt tajuavan, ettei Eri lämmennyt… tai kenties tämä ei vain halunnut tajuta.
”Ehkä yrität nyt hieman liikaa”, Light puuskahti lopulta ääneen. Kinneas vilkaisi häntä kulmiensa alta.
”Tuletko mustasukkaiseksi, kulta?”

Nainen sai koota kaiken itsehillintänsä, ettei olisi läimäyttänyt miestä. Tänne tuleminen oli ollut täysin järjenvastainen idea. Hän olisi voinut mennä vaikkapa ulos syömään tai rannalle lukemaan kirjaa. Mikä oli saanut hänet lähtemään kapakkaan työkavereiden kanssa? Kyllä hänen olisi pitänyt arvata, että Kinneas oli vapaalla huomattavasti ärsyttävämpi kuin töissä.

”Ooh, seurusteletteko te kaksi?” Eri huudahti kummallinen ilme kasvoillaan. ”En olisi ikinä uskon-” Yhtäkkiä nainen peitti suun kädellään ja vilkaisi luutnantti Amodarin suuntaan. ”Ren on sanonut, etteivät työpaikkaromanssit ole teillä sallittuja”, tämä huomautti hetken päästä hiljempaa.
”Siksi salaammekin suhteen huolellisesti”, Kinneas nauroi ja kietaisi kätensä Lightin hartioiden ympärille.

Light tunsi jäykistyvänsä, kunnes tajusi tyrkätä miehen kauemmas. Tämä totisesti oli täydellinen ääliö!
”Me emme todellakaan seurustele!” hän sähähti.
”Noh, noh, Amodar on juopotellut jo sen verran, ettei muista aamulla mitään. Voimme ihan hyvin ottaa jo rennosti”, Kinneas huomautti ja yritti kietoa kättään uudestaan Lightin ympärille.
”Lopeta!” nainen ärähti ja pamautti lasinsa baaritiskille. Ilmeisesti hänen katseensa oli tarpeeksi murhaava, sillä Kinneas kohotti kätensä antautumisen merkiksi.
”Ota ihan rauhalliseesti, Light”, Chere sanoi. ”Älä suotta päästä Kinneasta ihosi alle, hän kiusaa yhtä lailla kaikkia.”
”Tulen kohta takaisin”, Light mutisi kommentoimatta työtoverinsa sanoja. Hän kääntyi kannoillaan ja marssi naistenhuoneen suuntaan. Oikeastaan hänen teki mieli lähteä kotiin, mutta hän ei halunnut kuunnella seuraavana työpäivänä muiden piikittelyä varhaisesta kotiinpaluusta. Sitä paitsi hänenhän piti näyttää Serah’lle, että hän osasi pitää hauskaa ja nauttia elämästä edelleen.

Nainen lukitsi kopin oven huolellisesti ja istahti pöntön kannelle. Alkoi vaikuttaa siltä, ettei hän hallinnut tilannetta. Hän ei ollut Marie, joka kihersi onnellisena saadessaan Kinneasin jakamattoman huomion, hän ei vain osannut nauttia miehen lähentelyistä. Niin hyvä kuin tämä oli kentällä, Light ei edes halunnut tietää enempää. Oikeastaan Chere ja Amodar olivat työtovereista ainoita, joita hän saattoi ainakin puolittain kutsua ystävikseen. Muihin hänen välinsä olivat täysin ammatilliset, ja sellaisina hän halusi ne myös pitää.

Light keskittyi hengittämään rauhallisesti. Kinneasista ei kannattanut välittää, tämä käyttäytyi samalla tavoin jokaista naispuolista olentoa kohtaan. Ehkä tämä jättäisi Lightin rauhaan, jos nainen siirtyisi hetkeksi kuuntelemaan Wallacen äijäilytarinoita. Kyllä, se oli hyvä ajatus.

Nainen nousi ja avasi kopin oven. Eri nojaili seinään kuin olisi odottanut vuoroaan, vaikkeivät muut kopit olleet varattuja. Light salasi hämmästyksensä ja meni pesemään kätensä.

”Tulin katsomaan, oletko kunnossa”, Eri kertoi, kun Light painoi hanan kiinni ja riuhtoi paperia telineestä. ”Kinneas on aika ääliö, Ren on kertonut hänestä paljon.”
”Hän kuvittelee, että kaikki naiset pitävät hänestä”, Light kuittasi kuivatessaan käsiään.
”Monilla miehillä tuntuu olevan harhaluuloja oman viehätysvoimansa suhteen”, Eri myönsi ja astui lähemmäs. ”Sinulla on ripsi poskella.”
”Missä?” Light oli aikeissa kääntyä ja vilkaista peiliin, kun Eri jo ehti kohottaa kätensä ja pyyhkäistä ripsen pois.
”Ei enää missään”, tämä hymähti. ”Jos olet valmis, voitaisiin mennä takaisin baarin puolelle.”

Eri asteli ensimmäisenä ulos vessasta. Light seurasi toista naista jokseenkin häkeltyneenä. He olivat tunteneet ehkä viitisentoista minuuttia, mutta Eri käyttäytyi kuin he olisivat olleet hyviäkin tuttavia, jopa kavereita. Ehkä tämä oli niitä ihmisiä, jotka suhtautuivat kaikkiin avoimesti ja kiinnostuneesti ja jotka ystävystyivät helposti. Light ei voinut sanoa olevansa samaa sarjaa, mutta hän päätti olla pingottamatta liikaa… tämän kerran.

Light aikoi suunnata kuuntelemaan Wallacen höpötyksiä, mutta Eri tarttui häntä käsivarresta ja kiskoi baaritiskin suuntaan.
”Kaksi Long Island Ice Teata”, tämä ilmoitti baarimikolle. Light ei erityisemmin perustanut kyseisestä drinkistä, muttei viitsinyt valittaakaan. Sen sijaan hän otti omansa mukisematta vastaan, joskin tarjoutui maksamaan sen, mistä Eri kieltäytyi.
”Sinä voit tarjota seuraavat”, tämä kuittasi.

”Kylläpä teillä tytöillä kesti”, Kinneas ilmestyi huomauttamaan. Nyt tämä sentään älysi pitää näppinsä erossa, ehkä Chere oli sanonut miehelle jotain.

Light ei kommentoinut vaan ainoastaan hörppäsi drinkistään. Ei, maku ei ollut parantunut yhtään edellisestä kerrasta, mutta ainakin juoma tarjosi tekosyyn pysytellä hetken vaiti. Kinneas siirtyi utelemaan Erin elämästä, kun vaaleanpunahiuksinen nainen ei sanonut mitään.

Eri kertoili opiskelevansa kirjastoalaa toista vuotta ja työskentelevänsä lähes kaikki lomansa Bodhumin kirjastossa. Kinneasin riemuksi tällä ei ollut poikaystävää eikä tämä pitänyt silmällä ketään erityistä. Light ei voinut olla hämmästelemättä, miten avoimesti Eri jutusteli miehen kanssa näyttämättä silti pätkääkään kiinnostuneelta tästä.

Lasi tyhjeni turhan nopeasti, kun ei ollut muuta tekemistä toisten juttujen kuuntelemisen lisäksi. Light antoi katseensa harhailla baarin asiakaskunnassa, mutta mitään erityisen kiinnostavaa ei näyttänyt tapahtuvan. Musiikki oli edelleen samaa kamalaa jumputusta, joka jäi paukuttamaan takaraivoon aina aamuun asti.

Kappale vaihtui johonkin, joka kuulosti epämääräisen tutulta. Lightin silmien eteen nousi mielikuva omituisiin asuihin pukeutuvasta vaaleahiuksisesta naisesta, joka ketkutti itseään musiikkivideolla. Serah tykkäsi katsella kyseisen artistin videoita, mutta Light ei tiennyt, mitä niistä olisi pitänyt ajatella, ja ylipäätään jumputusmusiikki ei ollut hänen juttunsa.

”Ooh, Huono romanssi!” Eri huudahti ja kulautti loput drinkistään kurkkuunsa. ”Tule, Light!”

Vaaleanpunahiuksinen nainen ei ehtinyt vastustella, kun Eri oli jo ehtinyt taas tarttua hänen käsivarteensa ja kiskoa hänet tanssilattian suuntaan. Hän puristi lasiaan ja kompuroi toisen perässä.

”Tämä on aivan mahtava kappale!” Eri julisti, kun he olivat päässeet muiden tanssijoiden luokse. Puoli kapakkaa näytti olevan samaa mieltä, sillä tanssilattialle virtasi yhä enemmän väkeä.

Light katseli, kun Eri alkoi liikehtiä musiikin tahdissa. Hän halusi karata pois heiluvien ihmisten keskeltä, mutta se olisi luultavasti ollut melkoisen epäkohteliasta, joten hän yritti liikutella jalkojaan rytmin mukana.

”Saanko liittyä seuraan?” Kinneas huusi musiikin ylitse ja tunki tanssilattialle naisten lähelle. Light tunsi yhä palavampaa halua häipyä koko paikasta.

Eri nojautui vaaleanpunahiuksisen naisen puoleen vino hymy kasvoillaan. ”Älä välitä hänestä. Näytetään, ettei häntä tarvita täällä.” Light loi kummastuneen katseen toisen suuntaan, mutta ei ryhtynyt väittämään vastaan. Mikä tahansa, mikä sai Kinneaksen jättämään hänet rauhaan, oli tervetullutta.

”Keinuta vähän enemmän lanteitasi”, Eri kehotti. Light tunsi itsensä äärimmäisen typeräksi, tällainen ei vain ollut häntä varten. ”Äh, näytät siltä, että olet niellyt rautaseipään!” Eri laski kätensä Lightin lanteille ja alkoi keinuttaa niitä toisen puolesta. Light yritti mukautua liikkeeseen ja nauttia tilanteesta, mutta se oli silti luonnoton. Hän ei ollut tehnyt tällaista aikoihin.

Kinneas yritti tunkea lähemmäs tanssimaan eikä näyttänyt vieläkään tajuavan, ettei ollut kaivattua seuraa. Eri siirtyi puoli askelta lähemmäs ja nojautui jälleen Lightin puoleen.
”Kiedo kädet minun kaulaani, eiköhän Ian älyä sitten kadota.”

Light vilkaisi Kinneasin suuntaan eikä tehnyt elettäkään totellakseen Eriä. Halusiko hän kuunnella työtovereidensa kettuilua seuraavana työpäivänä? Toisaalta tilanne saattoi yhtä hyvin kääntyä Kinneasta vastaan. Light tiesi olevansa arvostettu ja pidetty työntekijä, ei kai kukaan tuomitsisi häntä, jos hän vain halusi karkottaa yli-innokkaan naistennaurattajan kintereiltään?

Eri tarttui Lightin käsivarteen ja nosti sen olkapäälleen. Light nosti toisella kädellä lasin huulilleen ja tyhjensi sen. Hän ujutti tyhjän lasin kaiteelle, joka kiersi tanssilattiaa ja hetken mielijohteesta nosti myös toisen käden Erin olkapäälle. Hitot Kinneasista, kukaan ei kuitenkaan uskoisi tämän juttuja myöhemmin.


A/N2: Jotkut ehkä huomasivat, että Lightningin työtovereiden sukunimet on lainattu aiemmista peleistä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että olisin lainannut kokonaiset hahmot. Olen ehkä ottanut joitain piirteitä nimien alkuperäisiltä omistajilta, mutta Ian, Ren ja kumppanit ovat kuitenkin omia hahmojaan... ainakin tähän pyrin.

Lisäksi luvussa on viitattu pariin kappaleeseen, toinen on ysärijumputusta, toinen hieman uudempaa jumputusta. Joku saattoi tämän huomatakin x) Namille kiitos vinkistä jälkimmäisen kohdalla.

Upea ficci tai ficin alku Tapahtumat on niin ihanasti kuvailtu juuri niin kuin voisi kuvitella Lightin ajattelevan ^^

Pitää kyllä lukea kun jatkoa tulee

Ja juu ei sentään ollu sitä po-po-po-pokerface ;P

Kiitos kommentista, KoakumaUsagi Lightin käytös on osittain Namin ansiota. Olin ehkä parissa kohdassa mennyt hieman metsään, mutta onneksi beta piti sitten ruodussa ja ilmoitti, että ei näin ;D

Kiva tietää, että ainakin yksi ihminen on jatkoakin lukemassa. Täytyy nyt yrittää saada kakkosluku etenemään tässä lähiaikoina.

Ja juu, ei Pokerfacea, vaikka se onkin varmaan ainoa Lady Gaga kappale, jonka jopa tunnistan itse

Ohhoh. Mielenkiintoisen riskin otat kun sukellat Lightningin pääkoppaan. Nimittäin itsekin koen Lightin pääkopan hirveän hankalaksi paikaksi. Nainen on mysteerinen.

Mutta! Itse asiaan näin muuten.

En oo oikeastaan ikinä tullu ajatelleeksi että Cocoonisisa olisi mitään kouluja tai yliopistoja. Oon ollut aika hölmö, täytyy myöntää. Pakkohan siellä on jotain olla, kun on kerran sotilaita ja muita ammatteja ylipäätään! No, tämä seikka kumminkin toi ficciin aika mielenkiintoista, erilaista luettavaa. Kukaan ei aiemmin ole kirjoittanut Cocoonin mahdollisista opiskelupaikoista tai mitään. Kivaa, että tähän on kiinnitetty huomiota, siis.

Serah on tässä siis teoreettinen lukutoukka? Mielenkiintoinen valinta. x) Ihan hyvin voi ollakin, sitä siis en epäile. Onko Serahin oikeaoppinen nimen kirjoittaminen juurikin tuolla heittomerkillä? Tyyliin "Serah'n." Omaan korvaani se vähän kolisee, mutta en oikeastaan tiedä, kummin se on oikein. XD

Itse en tiedä mitään noista työkavereiden nimistä. Hyviltä ne kuulosti, minusta x) Kinneas on kyllä totaalisen turhauttava XD

Juoni kuulostaa mielenkiintoiselta. Kiva lukea siitä, mitä tuo Poker face-kaunokainen tekee vapaa-ajallaan. Vaikka tekstissä tuleekin ilmi kyllä se, että Light on vähän jumittunut eikä osaa enää pitää hauskaa samalla lailla kuin ennen. Kuulostaa hyvältä. Kun mainitsit Lightin päällä olevan farkut, tuli väkisinkin jonkinlainen ajatus tästä asukokonaisuudesta 8DD höhö. Hawwwt.

Eri vaikuttaa mielenkiintoiselta naikkoselta. Vähän lisää kuvausta ulkonäöstä kiitos >8) ♥

Hohoo. Odottelen mielelläni lisää tätä ♥

Kiitoksia, Cresta

Joo, ihan totta kyllä. Haastetta riittää, mutta ehkä kirjoittaminen lähtee vielä sujumaan ilman kauheaa miettimistä, miten Light missäkin tilanteessa toimisi.

Minäkään en ollut pohtinut Cocoonin koulutilannetta sen enempää, ennen kuin aloin suunnitella ficciä Lightista. Lueskelin naisen tietoja FF wikissä ja törmäsin mainintaan, jossa kerrottiin, että Serah oli menossa Edenin yliopistoon opiskelemaan historiaa.

Tästä tein kaksi päätelmää:

A) Serah'n täytyy olla ainakin jossain määrin lukutoukka. Yliopistoon pääseminen vaatii kuitenkin pääsykokeisiin valmistautumista.

B ) Cocoonilla täytyy olla yliopistojen lisäksi muitakin kouluja.

En muista lukeneeni asiasta mitään kielioppisääntöä tai vastaavaa, joten en osaa siinä mielessä vastata kysymykseen. Ainakaan Nami ei valittanut tuosta kirjoitusasusta x)

Olen käsittänyt, että joihinkin tiettyihin kirjaimiin päättyvät nimet taivutettaisiin tosiaan heittomerkin kanssa, esim. Sparrow --> Sparrow'n. En kuitenkaan muista, mistä olen tämän käsityksen saanut ja sen oikeellisuudestakaan en osaa sanoa.

Ehkä Nami tai joku muu osaa selventää asiaa tarkemmin?

Joo, no... ne ovat kaikki vanhemmista peleistä eli ei sinänsä ihme, jos kaikki eivät niitä tunnistakaan.

Kinneas --> FFVIII
Wallace --> FFVII
Chere --> FFVI
Harvey --> FFIV

Ja juu, minustakin Kinneas on jokseenkin turhauttava kaveri... tai pitäisikö sanoa tyrkky.

Noh, minulla oli tuo asukokonaisuus kieltämättä mielessä, mutta ei ehkä ihan noin rikkinäisillä farkuilla ;D Kenties vähän lievempi versio tuosta?

Heh, pidetäänpä mielessä. Yritän saada myöhemmin lisää kuvausta mahdutettua tekstiin.

Kiitos tosiaan sinulle. Palaute rohkaisee kivasti kirjoittamaan lisää ^^

Tämä oli todella hyvä ficin alku ja mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa. Tuntuu, että toistan taas itseäni kommenteissa, mutta erinomaisesti olit päässyt Lightningin pään sisään. En ehkä ole paras henkilö arvioimaan kyseisen hahmon toimintaa, mutta kyllä se ainakin minun saamaani mielikuvaa vastasi.

Kohta huvitti melkoisesti, vaikka hitusen ehkä vierastankin tämänkaltaisia viittauksia meidän maailmaamme. Mutta Cocoonille tuo sopii, eri asia olisi sitten vaikka jonkun FFIX-ficin kohdalla.

Minusta vanhojen FF-hahmojen sukunimien lainaaminen oli hauska idea ja huomasinkin henkilöissä tuttuja piirteitä. Ainakin itselleni tuli sellainen tunne, että olisin muka oivaltanut jotain, vaikka eihän niitä viittauksia oltu mitenkään piiloteltu.

Minun linnunaivoni eivät vain millään saaneet ajateltua Cherea miehenä, vaikka kyseessä onkin pelkkä sukunimi. Noh, ehkä minä vielä opin.

Kiitosta sinullekin, Emmi ^^

Kiva tosiaan kuulla, että sinunkin mielestäsi Light toimi. Välillä oli hahmon kanssa vähän vaikeuksia, en ole vastaavanlaisista jäykistelijöistä kauheasti kirjoittanut, mutta toisaalta se tuo juttuun omaa uutuudenviehätystä. Pakko mennä uusille alueille ja yrittää miettiä, että miten Light toimii ja ennen kaikkea miksi.

Joo, minusta noiden kanssa kannattaa katsoa fandomia ihan sen takia, että jokaiseen maailmaan ne eivät todellakaan sovi. Ehkä ysin maailmassa voisi viitata johonkin Beethoveniin, mutta en välttämättä tekisi sitäkään.

Tosin Lord Avon on kaiketi viittaus Shakespearen suuntaan x)

Hehe ;D Arvelinkin, että sinä huomaat nimet ja viittaukset. Idea oli omasta mielestäkin kiva. Tuskailin taas turkasen kauan hahmojen nimien kanssa, mutta sitten tuli tämä älynväläys, joka helpotti elämääni suunnattomasti.

Ajattele Reniä Celeksen sukulaisena? ;D Joo, tuo voi kyllä vaatia hieman totuttelua. Hetken mietin, että jos kuitenkin ottaisin myös kutosesta jonkun miehen sukunimen, mutta kun satun pitämään Celeksen nimestä, niin...

Kiitusta tosiaan. Ilahduttavaa, kun jaksoit kommentoida tätä alkua ^^

Tulen nyt Afenin pyynnöstä selventämään Serah'n kirjoitusasun. Eli sääntö menee näin:

Ulkomainen sana (yleensä erisnimi), joka päättyy lausuttaessa konsonanttiin, kirjoitetaan i:n ja päätteen kanssa -> Lightin, Michaelin, Kinneasin. Jos nimi on kyllin lähellä suomen vastaavaa sanaa/sana esiintyy myös suomessa, voidaan soveltaa myös taivutusvartaloita -> Chaoksen (myös Chaosin olisi oikein), Mateuksen (tai Mateusin).

Jos nimi päättyy lausuttaessa vokaaliin mutta kirjoitettaessa konsonanttiin, laitetaan heittomerkki ja sen perään sijapäätteen tunnus -> Serah'n, Snow'lla [snou], Bordeaux'sta [bordöö/bordoo].

Eli lausumisasu ratkaisee. Serah lausutaan [sera] eli h on äänetön ja siksi päätteet lisätään heittomerkin avulla. Itse asiassa partitiivissa voisi olla ainoastaan yksi a, koska ei ole kyse lukusanoista -> Serah'a, mikä näyttää kyllä tautisen hölmöltä. Miten olisi "Serah'ta", jos ajatellaan, että a ääntyy lopussa puolipitkänä?

Luin joltain kielioppisivustolta, että h-loppuisiin sanoihin on vanhastaan lisätty i eli niiden kanssa on toimittu ajatellen, että h lausutaan. Siksi esim. Sarahin voisi olla oikein. Minun nähdäkseni Afeni saa toimia Serah'n kanssa kummin vain.

Kiitos selvennyksestä, Nami

Taidan pysytellä tuossa heittomerkissä, koska se miellyttää omia silmiä enemmän. Kai sitä vain on tapojensa orja, mutta jos se kerran ei ole väärin, niin mitäpä siitä suotta sitten luopumaan

Jees, sen verran heittomerkkisäännöistä kans itse muistan, että Snow'n nimeen se kyllä tulee, jännästi kuitenkin Serahin kohdalla se ei omasta mielestäni toimi XD Mutta tosiaan, ei se väärin oo, joten =D

Cresta, meidän lienee sovittava, että minä teen tavallani ja sinä omallasi, kun kerran molemmat ovat oikeassa x)

Jos sinusta ilman heittomerkkiä näyttää kivemmalta, niin kirjoita ihmeessä jatkossakin siten. Minä taas tyrkin heittomerkkiä mukaan

Mutta kiva, että tämäkin juttu selvisi. Olen sitä jonkun aikaa pohtinut, mutta ei ole tullut keneltäkään kysyttyä.

Jeps, kiitos vielä kaikista tähän asti tulleista kommenteista. Rohkaisivat kummasti kirjoittamaan lisää ^^

A/N: Kiitos vielä rohkaisevista kommenteista. Alkuun aina vaivaa kova epävarmuus, mutta palaute on oiva lääke siihen. Toivottavasti viihdytte tämänkin luvun parissa. Ja kyllä, kuulen edelleen mieluusti mielipiteitä. Spekuloidakin saa, jos siltä tuntuu ;D

Namille iso kiitos hyvistä huomioista ja nopeasta betauksesta. Huh, teen hirveästi virheitä, mutta onneksi on tarkka beta.

Ai joo, olen huomioinut tässä ficissä Final Fantasy XIII Episode Zeron tapahtumat, mutta olen muokannut aikajanaa mieleiseeni suuntaan. Eli ficci on osittain AU. Toivotaan, ettei kukaan häiriinny tästä suunnattomasti.



Luku 2

Light astui toimiston ovesta sisään. Marie puhui jonkun kanssa puhelimessa, vaikka kello oli juuri tullut kuusi. Toimistossa oli muuten hiljaista, mitä nyt kahvinkeitin porisi. Juoma tuli varmasti tarpeen, sillä monet aamuvuorolaisista näyttivät nuutuneilta.

Lightilla oli tänään edessä toimistopäivä. Hän ei juuri perustanut niistä, mutta ymmärsi kyllä, että myös paperityöt oli tehtävä. Vaikka heillä oli käytössään parikin sihteeriä, eivät nämä voineet kirjoittaa raportteja.

Vaaleanpunahiuksinen nainen vilkaisi siskonsa kuvaa, ennen kuin käynnisti tietokoneensa. Serah oli ilmestynyt vasta sunnuntaiaamuna kotiin, kun vanhempi oli sentään raahautunut kapakasta pikkutunneilla. Light oli kuitenkin pitänyt mölyt mahassaan, hänen oli annettava Serah’n ottaa itse vastuuta, että tämä oppisi pärjäämään Edenissä. Sitä paitsi siskokset olivat sopineet, ettei kotiintuloaikoja ollut enää, kun Serah oli täyttänyt kahdeksantoista.

Kasa paperia lätkähti Lightin pöydälle ja sai naisen hätkähtämään. Hän irrotti katseensa tietokoneen näytöstä, vaikka oli juuri ollut aikeissa naputella salasanansa, ja vilkaisi sen sijaan Marieta.
”Luutnantti Amodar käski toimittaa nämä sinulle!” sihteerikkö täräytti ja osoitti paperipinoa, jonka päällimmäisellä lehdellä luki ’Gapran valkometsän raportti’. ”Ja tässä on se NORAn tietopaketti, jonka halusit.”

Marie lätkäisi pari paperia lisää pinoon ja kopisteli pois Lightin luota. Light rapsutti korvallistaan ja jäi tuijottamaan toisen perään. Yleensä tämä oli hyväntuulinen, mutta ilmeisesti oli tänä aamuna noussut väärällä jalalla tai ehkä Kinneas oli ilmoittautunut sairaaksi. Ainakaan miestä ei näkynyt toimistolla, vaikka Lightin tietojen mukaan myös tällä olisi pitänyt olla paperipäivä.

No, ei ollut Lightin ongelma, jos Kinneas oli hankkinut itselleen maksimaalisen krapulan ja Marie kiukutteli, kun ei nähnyt miestä. Lightilla oli ehdottomasti parempaakin tekemistä kuin pohtia toisten parisuhdepulmia. Hän päätti aloittaa kahlaamalla NORAn tiedot läpi.

Oikeastaan NORA-juttu ei olisi edes kuulunut Lightin työtehtäviin, mutta naisen uteliaisuus oli herännyt, kun Serah oli puhunut ryhmittymästä varsin innostuneeseen sävyyn. Tämä ei ollut kertonut yksityiskohtia, mutta Lightin korviin toiminta ei ollut kuulostanut kovin terveelliseltä. Hän ei kuitenkaan halunnut tuomita, ennen kuin tiesi paremmin. Ilmeisesti joku Serah’n kaveri oli ajatellut järjestöön liittymistä, ainakin jos Light oli ymmärtänyt siskonsa puheet oikein.

Light ryhtyi lukemaan tietoja, jotka Marie oli hänelle koonnut. Kävi ilmi, ettei NORAsta tiedetty paljon mitään eikä sitä ollut määritelty riskiksi kuin korkeintaan sen toimintaan osallistuville nuorille.

”Nuoret Opettavat Rajat Auktoriteeteille”, Light mutisi puoliääneen itselleen. ”Miten typerää…”
”Niin, kyllä auktoriteettien pitää laittaa rajat nuorille”, Kinneasin ääni keskeytti lukemisen. Mies ei siis viettänytkään rokulipäivää, mikä sääli. Tämä oli viimeinen ihminen, jonka Light oli halunnut tavata.
”Oliko sinulla jotain asiaakin?” nainen töksäytti ja nosti katseensa paperista. Kinneas naurahti ja virnisti perään.
”Aina yhtä tiukkana”, tämä kommentoi. ”Ajattelin vain tulla kysymään, miten sinulla menee.”
”Minulla on töitä, kuten näkyy”, Light tuhahti.
”Käsittääkseni NORA ei kuulu Suojelujoukkojen toimenkuvaan”, mies kuitenkin väitti, ja oli valitettavan oikeassa. Kyllä Light tiesi, että hänen olisi pitänyt säästää paperi kotiin asti, mutta uteliaisuus oli vienyt voiton. ”Eikä Marien toimenkuvaan kuulu sinun yksityisten juttujesi tonkiminen. Aijai, luulin sinun olevan tällaisen yläpuolella.”

Light tuhahti, taittoi paperit kahtia ja tunki ne laukkuunsa, jonka oli jättänyt lojumaan työpöydän viereen lattialle. Hän ei tiennyt, kumpi häntä ärsytti enemmän: Kinneas vai se, että mies oli oikeassa.

”Ehkä en tunne sinua kovin hyvin”, Kinneas jatkoi. ”En olisi ikinä uskonut sinun pystyvän sellaiseen esitykseen kuin Erin kanssa lauantai-iltana.”

Vatsanpohjassa muljahti, kun miehen sanat upposivat Lightin tajuntaan. Ei hänestä esitys ollut ollut mitenkään erityisen kummallinen. Hän ja Eri olivat tanssineet hetken lähellä toisiaan ja se oli ollut lopulta jopa ihan mukavaa. Myöhemmin he olivat liittyneet toisten seuraan ja jutelleet niitä näitä. Light oli hämmästynyt, miten jutteleminen oli sujunut koko ajan paremmin, mitä pidemmälle ilta oli ehtinyt. Alkoholin nauttimisella oli luultavasti ollut osuutta asiaan.

”Kaksi hottista tyttöä toistensa kimpussa, herättää kyllä joka uroon huomion”, Kinneas ei älynnyt vieläkään tukkia suutaan.
”Älä tytöttele minua!” Light kivahti, kun ei keksinyt muutakaan sanomista. Hemmetti sentään, se, että hän oli sattunut lähtemään kerran baariin työtoveriensa kanssa, ei tarkoittanut, että Kinneasilla oli oikeus ruotia hänen vapaa-ajan touhujaan tai käyttäytyä kuin he olisivat läheisemmissäkin väleissä.
”Noh, noh, osuinko arkaan paikkaan?”
”Et. Minua ei vain huvita keskustella sinun kanssasi. Jos sinulla ei ole työhön liittyvää asiaa, ole hyvä ja poistu”, Light puuskahti ja nosti Gapra-raportin pöydältä. ”Joillakuilla meistä on töitä.”
”Jaa-a, ei se minusta äsken siltä näyttänyt”, Kinneas naurahti ja iski silmää. Mies suoristautui, venytteli ja haukotteli, ennen kuin kääntyi lähteäkseen. Tämä viivytteli tahallaan. Lightia kadutti entistä enemmän, että hän oli suostunut lähtemään Amodarin syntymäpäiväjuhlille. Näytti siltä, että sen takia hän oli varastanut osaston naistenmiehen huomion itselleen. Eikö Kinneas vain voinut unohtaa hänet ja palata Marien kimppuun?

Vihdoin mies poistui paikalta, ja Light pääsi paneutumaan raporttiin. Gapran valkometsä oli Sanctumin koe-eläinalue, jolta oli karannut yksi behemoth pari viikkoa takaperin. Lightin osasto oli lähetetty jäljittämään sitä, mutta Wallace oli ollut se, joka oli otuksen kanssa lopulta ottanut yhteen. Ihme kyllä, korsto oli selvinnyt parilla naarmulla. Joskus Light epäili, että tämä oli käyttänyt lihasmassansa kasvattamiseen jotain muutakin kuin painoja.

Selaillessaan raporttia Light pohdiskeli, minkä takia Sanctum oikein kehitti bioaseita eläimistä ja kasveista. Hän ymmärsi kyllä, että armeijan tehtävä oli varautua pahimpaan, mutta ehkä rahat olisi voinut käyttää viisaamminkin. Suojelujoukkojen rahoitusta olisi voinut lisätä ja kenties SPICOMien rahoitusta myös. Jos Lightilta kysyttiin, puolustuksen rahoittaminen oli tärkeämpää kuin uusien aseiden kehittely.

Nainen puisteli päätään. Sanctum oli joskus varoittanut, että Pulsen barbaarit saattoivat edelleen olla uhka. Pulsen suunnalta ei ollut esiintynyt mitään toimintaa pieneen ikuisuuteen, ei oikeastaan Synnin sodan jälkeen. Lightin oli vaikea uskoa mahdolliseen uhkaan, mutta toisaalta hänellä ei ollut syytä kyseenalaistaa Sanctumia. Varmastikaan hän ei tiennyt aivan kaikkea, joissain asioissa oli parempi luottaa itseään viisaampiin.

Light palasi raportin pariin. Siinä oli lyhyt selvitys siitä, miksi behemoth oli päässyt karkaamaan ja miten turvatoimia jatkossa parannettaisiin. Perässä seurasi Wallacen muotoilema kuvaus otuksen kiinniottamisesta ja takaisin toimittamisesta. Teksti oli jokseenkin töksähtelevää, mutta faktat kävivät siitä joka tapauksessa ilmi. Lightilla ei ollut mitään lisättävää kuvaukseen, joten hän suttasi nimensä raportin alle ja tyrkkäsi sen sisäisen postin pinoon.

Aamupäivä hujahti yllättävän nopeasti ohitse. Light vietti kahvitaukonsakin papereiden ääressä ja hylkäsi pöytänsä vasta ruokatauon aikaan. Hän tunki loput paperit vielä lukolliseen pöytälaatikkoon, ennen kuin suuntasi askeleensa kohti lounasruokalaa.

Useimmat aamuvuorolaiset olivat jo syömässä, kun Light astui saliin. Hänen ei tarvinnut odottaa kuin hetki, kun hän sai jo täyden lautasellisen tarjottimelleen, pääsi maksamaan ja etsimään pöydän. Koska Kinneas istua pöhötti Cheren vieressä, Light päätti istahtaa Harveyn seuraan siitä huolimatta, että tällä näytti olevan huono päivä.

Harvey nyökkäsi ja käänsi saman tien katseen takaisin ruokaansa. Tämän silmänaluset olivat melkoisen tummat. Light muisti miehen tyhjentäneen tuoppeja lauantaina hyvää tahtia, joten kenties tämä kärsi edelleen pienestä kankkusesta. Joka tapauksessa vaikeneminen ei haitannut naista. Mieluummin hän istui hiljaa kuin jorisi tyhjänpäiväisiä.

Lounastauko osoittautui varsin miellyttäväksi, sillä synkistelevän Harveyn ja ikkunasta ulos tuijottelevan Lightin seuraan ei ängennyt ketään. Lauantai-ilta olisi voinut mennä yhtä rauhallisesti, jolloin senkin olisi voinut luokitella mukavaksi.

”Kiitos seurasta”, Light kuittasi noustessaan, vaikkei ollut vaihtanut sanaakaan jurottavan työtoverinsa kanssa. Harvey murahti jotain, minkä saattoi tulkita mihin suuntaan tahansa, mutta Light ei antanut mokoman häiritä itseään. Hän oli tottunut toisen ajoittain synkeään mielenlaatuun eikä ottanut siitä itseensä.

Palattuaan työpöytänsä ääreen Light vilkaisi kelloa ja totesi sen olevan varttia vaille kaksitoista. Hänellä olisi vielä hyvää aikaa kahlata loput paperityöt läpi. Huomenna hänen ei tarvitsisi käydä toimistolla kuin kääntymässä. Kenttäpäivät olivat huomattavasti enemmän hänen makuunsa, vaikka hommia joutui välillä hoitamaan työparin kanssa. Toiminta piti joka tapauksessa paremmin vireessä kuin tympeä papereiden pyörittely.

Light ehti hädin tuskin avata pöytälaatikkonsa, kun huomasi jonkun varjostavan työpöytäänsä. Rauhaa olikin kestänyt epäilyttävän kauan. Hetken hän kuitenkin toivoi, että kyse olisi pikaisesta hälytyksestä, joka vaatisi myös toimistovuorossa olevien resurssit.

”Karkasit aika nopeasti ruokalasta”, Chere totesi ja istahti naisen pöydälle.
”Tulin sinne syömään, en seurustelemaan”, Light vastasi totuudenmukaisesti ja sai miehen naurahtamaan. Nainen hymyili itsekin, ehkä hän oli liian varpaillaan tänään kaikkien kanssa.
”Oliko sinulla pahakin kankkunen eilen?” mies tiedusteli.
”Eipä oikeastaan, odotin kovempaa päänsärkyä”, Light totesi. Chere oli työtovereista oikeastaan ainoa, jonka hän salli kysellä yksityisasioita. No, Amodar oli toinen, mutta koska tämä oli hänen esimiehensä, ei tähän voinut suhtautua aivan samalla tavoin kuin toisiin työntekijöihin.
”Niin no, sinä taisit juoda loppuillasta vettä.”

Light nosti paperit laatikosta pöydälle ja vilkaisi Chereä. Tällä ei ollut tapana tulla juoruilemaan toisten pöytien luokse vaan hoitaa omat hommansa ja lähteä kotiin. Nyt mies laski taitetun paperilapun Lightin pöydälle ja nousi seisomaan.

”Eri pyysi antamaan tuon sinulle”, mies ilmoitti. Light laski raportit käsistään ja tarttui niiden sijaan taitettuun lappuseen. Sille oli kirjoitettu puhelinnumero ja sähköpostiosoite.
”Miksi?” Light kummasteli.
”Jaa-a, ei Eri maininnut mitään erityistä syytä. Ehkä hän vain viihtyi seurassasi”, Chere tuumasi. Light vilkaisi miestä, tämä näytti vilpittömältä. ”Hänellä ei ole mitenkään liikaa kavereita, joten en ihmettele, jos hän yrittää tutustua uusiin ihmisiin.”
”En silti ymmärrä, miksi juuri minä”, Light puuskahti. Hän muisti kyllä, että oli pariin otteeseen jopa naureskellut Erin jutuille, vaikka oli samaan aikaan kummastellut tämän avointa ja rentoa käytöstä. Ehkä hän oli jopa tuntenut pienen kateudenpistoksen, sillä hän ei osannut samalla tavalla vain heittäytyä tilanteisiin.

”Mikset vain soita hänelle ja kysy?” Chere ehdotti. ”Tiedän, ettet sinäkään käy paljon ulkona. Ei ole välttämättä yhtään hullumpi ajatus tutustua Eriin, ainakin hän osaa pitää hauskaa.”

Light punnitsi mielessään, mitä toinen mahtoi tarkoittaa hauskan pitämisellä. Se saattoi olla mitä tahansa lautapelien pelaamisesta jatkuvaan bilettämiseen. Toisaalta Chere ei ollut sitä tyyppiä, joka näki juopottelun ainoa rentoutumiskeinona, joten ehkä Erikään ei ollut.

”Ei minulla ole aikaa alkaa rampata jatkuvasti jossain”, nainen tuhahti.
”Miksei muka?”
”Minun on huolehdittava Serah’sta, kyllä sinä sen tiedät.”
”Serah on jo iso tyttö, hän osaa huolehtia itsestään”, Chere tyrmäsi. ”Sitä paitsi sinun kannattaa nyt alkaa opetella elämään omaa elämääsi, muuten putoat tyhjän päälle, kun Serah muuttaa pois.”

Light ei vastannut. Hän tiesi toisen olevan oikeassa, mutta silti hänestä tuntui typerältä soittaa naiselle, jonka oli tavannut kerran epämääräisissä olosuhteissa. Eivät he olleet kavereita tai tienneet toisistaan yhtään mitään. Varmasti heillä ei ollut yhteistäkään, hehän työskentelivät aivan eri aloilla ja käyttäytyivät eri tavoin. Toisekseen Lightilla ei ollut aavistustakaan, mistä olisi edes voinut keskustella Erin kanssa. Lukion jälkeen hän oli uppoutunut työhönsä niin perusteellisesti, että kaverisuhteet olivat jääneet. Oikeastaan ne olivat hiljalleen hiipuneet pois jo lukion viimeisen vuoden aikana, sen jälkeen, kun äiti oli kuollut ja Light oli joutunut unohtamaan kaikki teini-iän turhuudet. Hänestä oli tullut aikuinen, kun toiset olivat vielä supisseet takarivissä ja naureskelleet opettajille.

Niin, Lightilla ei ollut ollut naispuolisia ystäviä vuosiin. Silloin tällöin hän törmäsi johonkuhun lukioaikaisista kavereistaan, mutta ne tilanteet olivat aina kiusallisia, kun kumpikaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Pikaisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen keskustelu yleensä vain tyrehtyi. Jos juttelu ei sujunut tuttujen kanssa, tuskin sujuisi puolituntemattomankaan kanssa.

”Sinua taitaa pelottaa”, Chere nauroi ja kääntyi. Light pamautti kämmenensä pöytää vasten ja kimmahti jaloilleen.
”Mitä tarkoitat?”
”Pelkäät kuollaksesi, että saattaisit pitää jostakusta, viihtyä jonkun muun kuin siskosi seurassa”, mies selvitti. ”Sinä et uskalla elää, Light. Tiedät sen sanomattakin.”

Chere käveli pois Lightin työpöydän luota ja koko toimistosta. Nainen lysähti takaisin tuoliinsa entistä kiukkuisempana. Tämän siitä sai, kun uskoi yksityisasioitaan työkaverille. Ennemmin tai myöhemmin tuli puukkoa selkään, näköjään kenellekään ei kannattanut kertoa yhtään mitään. Cherellä ei ollut mitään oikeutta puuttua hänen tapaansa elää, tämä ei tiennyt, millaista oli menettää ensin isä ja sitten äiti ja joutua kantamaan kaikki vastuu ihan yksin. Ei siinä jäänyt aikaa istuskella kahvikupposten ääressä ystävien kanssa hölöttämässä tyttöjen juttuja!

Nainen ruttasi miehen tuoman paperipalan käteensä ja heivasi sen roskiksen suuntaan vaivautumatta katsomaan, osuiko se ämpäriin vai putosiko lattialle. Yhdentekevää, kyllä siivooja sen korjaisi pois, jos se ei ollut päätynyt maaliinsa.

~o~

Kun Light saapui kotiin puoli kolmen jälkeen, miellyttävä ruuantuoksu leijaili häntä vastaan jo eteisessä. Hän riisui kenkänsä eteissyvennykseen, jätti laukkunsa tuolille ja asteli keittiöön. Serah oli juuri kattamassa pöytää kahdelle. Lautasilla odotti jo juuri paistettu lihaa, äyriäisiä, juustoa ja kasviksia sisältävä munakas, kummallekin omansa. Lisäksi Serah oli asettanut tarjolle kastiketta, merilevää, kuivattua kalaa ja inkivääriä. Tämä oli pannut parastaan.

Serah oli aina ollut heistä kahdesta parempi kokki. Kyllä Lightkin osasi laittaa ruokaa, mutta Serah’lla oli taito yhdistellä aineksia oikealla tavalla ja saada aikaan toinen toistaan herkullisempia luomuksia jopa ilman valmista reseptiä. Light joutui tiiraamaan reseptit kohta kohdalta, jos oli aikeissa kokeilla jotain uutta. Yleensä hän kuitenkin pysytteli tutuissa ja turvallisissa ruokalajeissa.

”Serah nyt vaan on parempi valitsemaan herkullisia ruokia.”

Light hätkähti, kun äidin sanat kaikuivat yhtäkkiä hänen mielessään kuin hän olisi vasta kuullut ne. Hän yritti olla ajattelematta asiaa, mutta huomasi silti karkaavansa muistoihin. Äidin kuolemasta oli kulunut jo reilut viisi vuotta, mutta tämän viimeiset hetket olivat edelleen kirkkaina Lightin mielessä. Luultavasti hän ei koskaan unohtaisi keskustelua, jonka oli käynyt äidin kanssa sen jälkeen, kun tämä oli lähettänyt Serah’n ostamaan hedelmiä.

”Tervetuloa takaisin!” Serah lausahti ja hymyili. Light joutui työntämään muistot mielensä perukoille kyetäkseen vastaamaan hymyyn.
”Olen palannut”, hän hymähti.
”Käy vaihtamassa vaatteet, niin syödään sitten.”

Light nyökkäsi ja kapusi kiireesti yläkertaan. Hän avasi univormunsa jo, ennen kuin ehti huoneeseensa sisälle. Hame sai jäädä, mutta liivi ja paita vaihtuivat yksinkertaiseen t-paitaan. Päivä oli ollut kaiken kaikkiaan ahdistava, mutta näytti saaneen paremman käänteen. Viime aikoina Serah oli viihtynyt kotona entistä vähemmän, joten yhteinen päivällinen sopi Lightille paremmin kuin hyvin – vaikka lounaastakaan ei ollut erityisen pitkä aika.

Hetken päästä siskokset jo istuivat pöydän ääressä. Serah’n valmistama ruoka päihitti ehdottomasti lounasruokalan pöperöt, vaikkei niissä ollut erityistä valittamista.
”Jos et pääse yliopistoon, voit aina ryhtyä kokiksi”, Light hymähti. ”Tämä on herkullista.”

Serah naurahti. ”Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka minusta tulisi kokki. Se voisi olla ihan mukavaa.”

Light hymyili. Oli selvää, ettei heistä kumpikaan uskonut mahdollisuuteen. Serah oli lukenut niin paljon, että pääsisi yliopistoon aivan varmasti. Tämän ei tarvitsisi tyytyä mihin tahansa, kun valmistuisi Cocoonin arvostetuimmasta opinahjosta muutaman vuoden jälkeen. Se oli tulevaisuus, jonka he molemmat Serah’lle halusivat. Serah oli tehnyt kovasti töitä sen eteen; vähin, mitä Light saattoi tehdä, oli olla tukena ja avustaa lukukausimaksuissa sekä muissa kustannuksissa. Onneksi hänen tilipussinsa oli muuttunut hieman raskaammaksi edellisen ylennyksen myötä.

Siskojen välille laskeutui hiljaisuus, kun molemmat keskittyivät nauttimaan ateriasta. Lightin oli myönnettävä, että hän kaipaisi vielä pikkusiskonsa lisäksi tämän kokkaustaitoja. Ateriat muuttuisivat luultavasti paljon yksinkertaisemmiksi ja mauttomammiksi, kun hän joutuisi valmistamaan ne aina itse. Häntä ei vain ollut luotu keittiöön. Gunblade pysyi hänen kädessään huomattavasti paremmin kuin vihannesveitsi.

”Me voisimme käydä vuokraamassa elokuvan ja katsella sen”, Light ehdotti, sillä he eivät olleet aikoihin tehneet Serah’n kanssa mitään yhdessä. Pian koittaisi jo se hetki, kun sisko lähtisi Edeniin ja silloin mahdollisuudet yhteiseen puuhasteluun vähenisivät entisestään. Nyt oli käytettävä tilaisuus hyväkseen.

Serah’n kasvoilla käväisi nolostunut ilme, joka hämmästytti Lightia. Mitä nyt?

”Tuota… tänään ei taida sopia. Miten olisi huomenna? Etkös sinä pääse silloinkin aikaisin?” pikkusisko yritti.
”Kai se sopii”, Light totesi. ”Onko sinulla sitten jotain menoa?”

Serah nyökkäsi. Tämän silmät käväisivät tiskialtaassa, sitten verhoissa ja jossain Lightin selän takana, mutta eivät vahingossakaan osuneet isosiskoon. Lopulta nuorempi painoi katseensa alas ja leikkasi palan munakkaastaan. Sanomattakin oli selvää, että jotain oli tekeillä. Ei Serah ujostellut yleensä kertoa menoistaan.

”Mitä ajattelit tehdä?” Light kysyi.
”Ajattelin piipahtaa rannalla ja siinä kahvilassa, joka on aivan rannan tuntumassa”, Serah vastasi.
”Yksinkö? Voin tulla mukaasi.” Light ei ollut itse vieraillut kyseisessä kahvilassa kertaakaan, se oli aloittanut toimintansakin vasta puolisen vuotta sitten. Puheiden perusteella se oli nuorison suosiossa, mutta vanhemmat ihmiset eivät siellä juuri viihtyneet. Light ei vain oikein tiennyt, kumpaan kategoriaan hän olisi mennyt.
”Ei sinun tarvitse”, Serah kiirehti sanomaan. ”Pärjään kyllä.”

Light silmäili pikkusiskoaan. Tämä oli yleensä välitön ja herttainen, mutta nyt vaikutti jopa hermostuneelta. Serah pyöritteli haarukkaa lautasella, leikkasi munakkaastaan uuden palan, muttei syönyt sitä vaan jäi tyrkkimään sitä edestakaisin. Olikohan jotain sattunut?

”Onko kaikki hyvin?” Light töksäytti suoraan. Hän ei loistanut tällaisissa keskusteluissa, vaikka hän tiesi, että hänen olisi pitänyt. Äiti olisi kysynyt lempeällä äänellä, mikä oli vialla ja vielä silittänyt Serah’n hiuksia. Äiti olisi hymyillyt ja saanut toisen avautumaan välittömästi, tällä oli ollut sellainen kyky. Serah oli perinyt sen, mutta Light ei. Hänen lahjakkuutensa olivat toisaalla. Valitettavasti juuri Light oli se, jonka olisi pitänyt ottaa äidin asema tässä pieneksi käyneessä perheessä.

”Yhym!” Serah nyökkäsi ja nosti vihdoin katseensa. Siskon kasvoilla käväisi tällä kertaa hymy, joka sai Lightin huolen hälvenemään. Mistään kovin vakavasta ei voinut olla kyse.

Light ryhtyi jälleen syömään. Hän ei oikein tiennyt, mitä tekisi illan, kun Serah ei kerran ollut hänen kanssaan kotona. Kenties hän voisi vuokrata leffan itselleen tai ehkä aloittaa vihdoin lainaamansa kirjan. Se oli jo tovin lojunut yöpöydällä avaamattomana, koska hän oli olevinaan ollut liian kiireinen ehtiäkseen lukemaan.

”Tapaan yhden tyypin”, Serah sanoi yllättäen ja havahdutti Lightin ajatuksistaan.
”Tyypin?” nainen toisti. Hän ei tiennyt, miten ilmoitukseen olisi pitänyt reagoida.
”Hänen nimensä on Snow ja hän on todella mukava.”

Light nielaisi suunsa tyhjäksi ja joi puolet juomastaan kerralla saadakseen lisäaikaa ajatuksiensa selvittämiseen. Serah oli siis tavannut jonkun pojan… tai joku poika oli iskenyt silmänsä Serah’an. Light oli tiennyt, että näin tapahtuisi ennemmin tai myöhemmin, mutta silti uutinen tuli puun takaa. Serah oli ollut niin keskittynyt opintoihinsa ja yliopistoon pääsemiseen, ettei Light ollut osannut kuvitella tämän olevan kiinnostunut seurustelusta tai edes tapailusta.

Nainen tiesi, ettei hänen kannattanut tässä kohtaa sanoa poikkipuolista sanaa. Serah ei näyttänyt kovapäiseltä, mutta tämä osasi olla sellainen. Tämä oli aivan liian hyvä puhumaan ihmisiä ympäri ja kietomaan heidät pikkusormensa ympärille. Serah’n kanssa ei kannattanut käydä väittelemään, Light oli liian monta kertaa huomannut antaneensa periksi tämän oikuille, vaikkei oikeasti olisi halunnut. Silloinkin, kun tämä oli halunnut ostaa sen naurettavan ja aivan liian paljastavan narutopin, jollaisten myyminen alaikäisille olisi pitänyt olla laitonta… No, onneksi Serah ei ollut lopulta käyttänyt olemattoman kokoista riepua kuin pari kertaa.

”Onko hän kunnollinen?” Light sai kysyttyä. Hän oli joskus pohtinut, mitä tapahtuisi, kun Serah löytäisi jonkun. Hän oli mielessään listannut vaatimuksia poikaystävälle, vaikkei olisi saanut tehdä niin. Pojan ei tarvinnut olla hyvännäköinen, aina parempi, jos tämä näyttäisi hieman vaatimattomalta. Liian hyvännäköiset miehet olivat taipuvaisia pettämään. Ulkonäön sijaan pojan luonne tulisi olla kohdallaan. Tämän pitäisi olla turvallinen ja luotettava ja valmis huolehtimaan Serah’sta samalla tavalla kuin Light oli.

Sopivan luonteen lisäksi pojalla täytyisi olla tulevaisuuden suunnitelmia. Tämän pitäisi olla joko lukiolainen tai ammattikoulussa, mitään pummiluuseria Serah ei saisi tapailla. Oli ehdottoman tärkeää, että poika pystyisi huolehtimaan itsestään taloudellisesti, kun valmistuisi koulusta ja siirtyisi työelämään, ettei Serah joutuisi elättämään tätä.

Niin, kun nuo edellytykset täyttyisivät, Light olisi tyytyväinen Serah’n valintaan. Sisko oli arvokkain asia hänen elämässään, joten hän ei antaisi tämän heilastella kenen tahansa klopin kanssa.

”Oikein kunnollinen ja kamalan viisas”, Serah kehaisi hymy kasvoillaan. Sen täytyi tarkoittaa, että poika oli myös lukiossa. Ehkä tämä jopa oli hakenut yliopistoon, hyvä merkki. ”Ja tosi hyvännäköinen”, sisko lisäsi Lightin harmiksi. Nainen ei kuitenkaan sanonut mitään. Tokihan hyvännäköinenkin saattoi olla kunnollinen, eikä Light sitä paitsi tiennyt, mikä oli Serah’n määritelmä hyvännäköisestä. Ehkä tämän miesmaku ei ollut samanlainen kuin suurimmalla osalla teinityttöjä.

Serah tyhjensi lautasensa ja nousi viemään sen tiskialtaaseen Lightin yhä punnitessa tilannetta mielessään. Yhtäkkiä sisko tuntui paljon vanhemmalta kuin hän oli ajatellut. Missä vaiheessa Serah oli alkanut kiinnostua pojista? Light ei ollut huomannut mitään. Missä hän oli silloin ollut? Töissä kaiketi… ehkä hän teki hieman liikaa töitä, kun tällaiset asiat jäivät huomaamatta. Hänen olisi kuunneltava siskoaan enemmän ja pidettävä tästä parempaa huolta. Millainen isosisko hän oikein oli?

”Sinä et koskaan puhu miehistä”, Serah huomautti tiskialtaan luota. ”Olen joskus miettinyt, onko sinulla ketään erityistä… vaikka töissä, kun viihdyt siellä niin paljon.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, Light tuhahti.
”No, ei kai ihastuminen aikaa katso”, Serah naurahti ja kääntyi. ”Minä muutan kohta pois, ehkä sinun pitäisi alkaa deittailla, ettet jää ihan yksin. Minä olen huolissani sinusta.”
”On minun hommani huolehtia sinun puolestasi”, Lightin oli pakko sanoa. ”Ei sinun tarvitse kantaa minusta huolta.”

Sitä paitsi ajatus deittailemisesta oli täysin järjetön. Ei Light tiennyt ketään sopivaa, ei ketään, joka olisi kiinnostanut häntä. Hänen tuttavapiirinsä oli miespainotteinen jo työstä johtuen, mutta työkaverit olivat työkavereita. Vaikkei olisi ajatellut seurustelukieltoa, kukaan ei ollut sopiva. Light ei tarvinnut miestä, hän pärjäsi loistavasti ilmankin. Kyllä hän oli kerran seurustellut, mutta siitä oli aikaa. Suhde oli ollut teini-iän tuhoon tuomittu rävellys, joka oli päättynyt siihen, ettei kumpikaan ollut ollut tyytyväinen toiseen. Hyh, viisitoistakesäisillä pojilla oli vain yksi asia mielessä.

Light puri huultaan ja vilkaisi siskoaan. Tämä oli nyt kahdeksantoista, poika oli varmasti suurin piirtein samanikäinen, ehkä korkeintaan vuoden vanhempi. Senkään ikäisistä klopeista ei voinut sanoa, että nämä olisivat loistaneet järjellä tiettyjen juttujen suhteen. Valitettavasti jyrkät kiellot saattaisivat saada Serah’n vain kapinoimaan, joten Light ei kaiketi voinut kuin luottaa tämän arvostelukykyyn.

Olisiko hänen pitänyt silti puhua tyttö- ja poikachocoboista? Äiti olisi varmasti osannut hoitaa tämänkin tilanteen kotiin ilman suunnatonta vaivaa, mutta Light tunsi vaivautuneisuuden nousevan syvältä sisimmästään. Riittäisikö, että hän kävisi ostamassa kondomeja ja lykkäisi paketin Serah’lle? Hän voisi sanoa, että toivoi, ettei niille olisi käyttöä, mutta jos tilanne tulisi vastaan, olisi ehkäisystä huolehdittava.

Sanctumin tähden! Light ei olisi halunnut joutua miettimään tällaisia juttuja vielä moneen vuoteen.

Serah käveli siskonsa luokse ja kumartui halaamaan tätä. ”En voi sille mitään. Totta kai myös minä kannan huolta sinusta. Olet ainoa siskoni, joten haluan sinulle vain parasta.”

Nuorempi vetäytyi, ennen kuin Light ehti vastata halaukseen. Tämä kiirehti eteissyvennykseen ja kuului vetävän kenkiä jalkoihinsa. Light ehti noteerata, että tämä oli pukeutunut ehkä turhan lyhyeen hameeseen ja laittanut sen kanssa mustat stay-up-sukat. Millaisen vaikutelman Serah oikein aikoi antaa?

”Minä menen!” Serah huikkasi, kun Light nousi pöydän äärestä. ”Älä odota minua turhaan, tulen kun tulen. Käy vain nukkumaan omia aikojasi!”

Ovi kolahti, eikä Light ehtinyt protestoida siskonsa pukeutumista. Oli totta, ettei hän ymmärtänyt muodin päälle, mutta ehkä treffeille olisi silti ollut parempi laittaa vaikkapa housut, ettei antanut väärää vaikutelmaa.

Nainen huokaisi ja ryhtyi siivoamaan pöytää. Ei kai tässä auttanut kuin toivoa parasta.



A/N2: Papukai... chocobomerkki sille, joka tunnistaa Serah'n tekemän ruuan googlaamatta ;D

Ihana jatko ^^

Light ajatellee Serah'sta kyllä ihan samoin kuin kuka tahansa vanhempi lapsestaan
Juttelutuokio tyttö- ja poikachocoboista oli hyvä lainaus meidän kukista ja mehiläisistä ;P
En kyllä osaa kuvitella Lightia ostamassa kondomeita xD

Jää odottelemaan sitten lisää

Kiitos kommentistasi ^^

Light on tosiaan varsin sitoutunut Serah'n ja neidin tulevaisuuteen. Tämä on yksi ficin haasteista, koska minulla on hieman vaikeuksia ymmärtää Lightin tietynlaista ehdottomuutta... mutta ehkä se tästä.

Meinasin ensin laittaa siihen "kukat ja mehiläiset", mutta se on jotenkin niin kamalan kulunut, että yritin sitten keksiä jotain muuta, mikä kuitenkin sopisi Cocoonille. Hyvä, jos se toimi

Light ei kyllä taida olla ensimmäinen henkilö, jonka voisi kuvitella kondomiosotoksille ;D

Uskoisin tunnistaneeni ruuan, mutta en kyllä muista nimeä. Se on sama, mitä siskoni kertoi syöneensä todella usein Japanissa käydessään... se joku munakkaan tapainen, jonka asiakas sai paistaa ravintolassa itse. Ehkä joku muu osaa sanoa nimenkin.

Mutta niin, tykkäsin tästä luvusta kovasti.

Pidän jälleen kerran myös omista hahmoistasi, jopa tuosta tyrkystä Kinneasista. Kyllä kaikki tosiaan omilta hahmoilta tuntuvat, vaikka piirteitä eri Finaleiden hahmoista onkin havaittavissa. Mutta niiden piirteiden bongaaminen on pelkästään hauskaa.

Ja joo, osaan jo jotenkin mieltää Cheren mieheksi. Ei siinä sitten lopulta niin kauan kestänyt. Celeksen ulkonäkö tosin vielä vähän kummittelee takaraivossa... xD Celeksen näköinen mies -> ehh....

Jostain syystä repesin tuolle Serahin lisäykselle, se vähän kuin kruunasi koko kuvauksen. En minä tietenkään kiistä tytön kehuja, sillä jokaisella on oma makunsa (ja muutenkin suhtaudun Snow'hun melko neutraalisti), mutta silti...

Tuo tyttö- ja poikachocoboista kertominen oli minustakin hauska ilmaisu.

Mitenköhän Lightning mahtaa reagoida tavatessaan Snow'n? Tai siihen, kun Serah lopulta päättääkin olla menemättä yliopistoon... :S