life is good

pistache nojasi kuumaa tiiliseinää vasten aurinkoisessa säässä. hänen selkää pitkin valui kevyesti hikipisara, mutta kuumuus sai ainoastaan tyytyväisen hymyn neidin kasvoille. cherry's bathroomista - pistachen isän pubista - kuului ulos asti meteliä, vaikka päivä olikin vasta puolessa ja pubi juuri avattu. pistache vilkaisee rappuselta sisälle pubiin, mutta painaa sitten takaraivonsa takaisin seinää vasten kohottaen kasvonsa aurinkoa kohti. isä pärjäisi kyllä hetken vielä yksin, olihan mies tehnyt kyseistä työtä monta vuotta yksin. tietenkin ikää oli kertynyt nyt lisää, muttei pistache isäänsä silti vanhana pitänyt ja arveli isän päivän ruuhkasta selviävän. illalla tytär olisi taas töissä niin kuin muinakin iltoina.
pistache nostaa toppinsa helmaa hieman ylöspäin saaden jo ruskettuun vatsan esille. tyttö tahtoi siihen lisää väriä, vaikka epäili itsekin mahdollisuuksia ruskettua enempää. maailmalla vietetty talvi oli tehnyt ihon värin suhteen tehvänsä ja vaaleasta pohjoisen ihosta oli tullut kauniin ruskea. pistache henkäisee hiljaa seinästä hohkavalle kuumuudelle, mutta vieläkään tyytyväinen hymy ei poistunut hänen kasvoiltaan. kevät oli ollut hänestä aivan liian kylmä ja nyt kun lämpimät ilmat olivat tavoitteneet ohionkin, pistache nautti siitä niin paljon kuin oli mahdollista. aurinko kyllä häkäisi rasittuineita silmiä, kuumuus alkoi janottaa melkein heti ja ihosta tuli nopeasti ikävän nihkeä, mutta huonot puolet olivat pistachesta pieniä hyviin puoliin verrattuna. neiti sipaisee kasvoille valuneita hiuksia pois korvan taakse ja vetää samantien taas päänsä irti seinästä. hän aukaisee silmänsä, vetää hiukset pois pompulalta ja alkaa asetella niitä uudelleen epämääräiselle nutturalle seuraillen katseellaan ohi kulkevia ihmisiä. niitä ei ollut nimeksikään, silllä sijaitsihan isän pubi bath lanella, kaupungin sivukadulla, mutta toki bath lanellakin oli asukkaita ja muita liikehuoneistoja, jotka saivat kadulle liikettä aikaan. saatuaan hiukset hyvin, pistache nojautuu takaisin seinää vasten, mutta jättää tällä kertaa silmät auki. kirkas aurinko kirveli silmiä, mutta ihmisten seuraaminen vei kuitenkin voiton kaksin taistelussa. silmät kerkeäisivät levätä myöhemminkin.

Brittany tervehti kahta vastaantulevaa tyttöä, jotka tunnisti lukiosta. Tytöt vilkuttivat takaisin ja sanoivat kuorossa "moi". Se sai naisen kasvoille iloisen hymyn, vaikka jo tämän päiväinen kaunis ja aurinkoinen sää olivat tehneet hänet hyvälle mielelle.
Hän ryhtyi ajattelemaan oppilaitaan ja hämmästyi tajutessaan, että muisti kaikkien niiden tyttöjen nimet, joita opetti. Jopa ne, joita ei useimmin liikuntatunneilla näkynytkään.
Hölkätessään jalkakäytävällä talojen ja liikkeiden ohi nuori nainen katseli ympärilleen ja huomasi olevansa siinä osassa Utopian Agonya, jossa ei ennen ollutkaan käynyt. Hän katseli talojen seinille ja huomasi tienviitan.
"Bath Lane". Nimi ei kuulostanut erityisen tutulle, muttei ihmekään, kun ei täällä oltu ennen käytykään.
Brittany pysähtyi hengittämään ja venyttelemään. Hän painoi jalkansa seinää vasten ja venytti pohjettaan.
Parin metrin päässä seinään nojasi nainen, ei erityisen vanha. Ehkä suunnilleen hänen itsensä ikäinen, ellei nuorempi.
"Hei." Brittany huikkasi hymyillen. " Todella upea sää eikö?"

pistachen katse kääntyy nopeasti ääneen suuntaan hänen kuullessa puhetta. hetken aikaa kasvoilla oli hämmestymisen merkkejä, sillä neiti ei ollut odottanut saavansa minkäänlaista seuraa. pubiin menevät ihmiset eivät halunneet yleensä pysähtyä portaille juttelemaan ja ne, jotka eivät pubiin tahtoneet, eivät yleensä edes tahtoneet vilkaista sinnepäinkään. nopeasti pistache kuitenkin selviää yllätyksestä ja ystävällinen hymy leviää hänen kasvoilleen. hän irrottaa selkänsä nojaamasta seinää vasten muuttuen näin ryhdikkäämpään asentoon ja samalla hän vetää topin helman takaisin vatsan peitoksi. tyttö nyökkää hieman lenkkeijän sanoille ja hymy kasvoille levenee aavistuksen.
"upea ei tee oikeutta tälläselle säälle. tää on jotain paratiisista seuraavaa."
pistache vastaa kevyesti virnistäen ja nostaa kätensä sitten otsalle tekemään varjon silmiensä eteen. näin hän näki paremmin keskustelukumppaninsa ja saattoi jopa hieman tarkastella tätä. jotain tuttua naisessa oli tai vaihtoehtoisesti lenkkeilijä oli niin vieras, että hänet tunnisti sen takia. pieni huvittuminen heilauttaa hieman pistachen toista suupieltä, mutta nainen ei anna omien ajatuksien sotkea kasvoilla olevaa ystävällistä hymyä.
"sä taidat olla se liikunnanopettaja. brittany, eikö vaan?"
pistache kysyy uteliaana kulmiaan kohottaen. hän oli suhteellisen varma, että lenkkeilijä oli se lukion liikunnanopettaja, josta oli paljon kuullut. pienistä asioista saattoi päätellä toisen ammatin, vaikka siltikään pistache ei voinut olla täysin varma. siitä syystä hän esittikin asiansa kysyvään sävyyn, vaikka toisaalta olisi voinutkin vain todeta asian. kysyvä sävy kuitenkin mahdollista paremmin pahoittelun, mikäli siis veikkaus menisi väärin.

Brittany vaihtoi vasemman jalkansa nyt nojaamaan seinää vasten, että sekin pohje tulisi venytettyä. Hän hymähti samalla naisen kommenttiin koskien säätä.
"Niin. Kaipa se on jotain upeampaakin suurempaa."
Brittany katseli keskustelukumppaniaan. Naisella oli pitkät, tummanruskeat hiukset ja hän näytti jotenkin ulkomaalaiselta. Puheessa ei kuitenkaan tullut esiin minkäänlaista aksenttia, joten ainakin nainen oli asunut Yhdysvalloissa suurimman osan elämästään.
Sitten Brittany huomasi rakennuksen, jonka seinään hänen jalkansa nojasi. Nimestä päätellen pubi, baari tai ravintola. Sitten hän taas keskittyi naiseen, joka jatkoi keskustelua.
"Joo, olen mä. Niin ja sinä olet..." Brittany asteli lähemmäs käsi ojossa valmiina kättelemään. Hän kätteli kaikkia uusia tuttavia, sillä jollain lailla kohteliaat tavat olivat jotain, mitä hän väistämättä aina toteutti. Osa saattoi katsella häntä hieman vinoon, mutta suurin osa oli ihan vain tyytyväisiä, vaikka sanoja "anteeksi" ja "kiitos" tulikin välillä liiankin usein ja väärään aikaan.

pistache nyökkää hieman brittanylle tämän myöntäessä tytön arvailun menneen oikeaan. tälläisissä tilanteissa kylän ystävällisistä tietotoimistoista oli apua, viakka yleensä heidän jutut kannattikin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. näin välttyi likaisilta yksityiskohdilta ja kaikelta muulta epämielyttävältä tiedolta ja loppuen lopuksi kuuntelematta jättäminen toi mielenkiintoa uusien ihmisten kohtaamiseen. mitä järkeä oli yrittää tutustua, jos jo tiesi toisesta lähes kaiken tietämisen arvoisen?
pistache nousee seisomaan brittanyn ojentaessa kätensä ja tarttuu sitten siihen kevyt ystävällinen hymy kasvoilla.
"pistache."
tyttö esittelee itsensä, heilauttaa muutaman kerran käsi paria ja laskee sitten irti edelleen kestävän ystävällinen hymy kasvoilla. pistacha nyökkää tervehdyksen pubista poistujille ja palauttaa sitten huomionsa takaisin liikkamaikkaan.
"enkä mä yleensä roiku pubien edustalla ottamassa aurinkoa, mutta tää on mun isän ja mä oon oikeestaan vaan tauolla."
pistache selittää hymyn liukuessa hitaasti virneen puolelle. todella hyvä ensivaikutelma tulikin annettua, sillä oletusti pubin portailla istujat olivat niitä, jotka olivat joko liian humalassa päästäkseen kotiin tai liian humalassa päästäkseen sisään. pistachehan ei tietenkään ollut kumpaakaan, mutta jotenkin vain kellaripubin portaat olivat harvinaisen houkuttelevat.
"tauolla, joka on venyny vartista tuntiin."
pistache virnistää, mutta kohauttaa sitten olkiaan viattomana. eipä tuo niin justiinsa ollut. kai isä olisi tullut huutamaan, jos tarvitsi apua. tälläisellä säällä tyttöä ei kiinnostanut juurikaan istua sisällä, vaikka hän tiesikin, että työtkin oli jossain vaiheessa ennen illan kiirettä hoidettava.

Brittany vastasi myös iloisesti hymyillen toisen hymyyn.
"Pistache. Aika erikoinen, mutta kaunis nimi."
Toisen jatkaessa puhumista Brittany irrotti lanteiden ympärillä olevasta vyöstä vesipullon ja avasi sen kuitenkaan vielä juomatta. Kaipa se oli epäkohteliasta juoda tai ylipäätään tehdä jotain sillä aikaa, kun juttukumppani puhui juuri sinulle. Sitten Pistachen lopetettua Brittany otti nopean huikan.
"Niin, eihän näin kuumalla ilmalla jaksaisikaan oikein oleskella tunti tolkulla sisätiloissa." hän otti taas huikan, nyt vähän isomman.
"Itse voin onneksi pitää tunnit ulkona, kun on kuuma. Ei tarvitse sisällä tunkkaisessa ilmassa rehkiä." hän joi vielä kerran pullosta ja asetti sen sitten takaisin vyölle.

Kadulla seistessä alkoi olla kuuma ja uuvuttavaa. Brittany päätti hetkiseksi nojata seinään, mutta tönäisikin äkkiä itsensä irti tuntiessaan polttavaa tunnetta käsivarressaan. Parin asiakkaan poistuttua pubista hän päätti jotenkin jatkaa tutustumista.
"Millaista työtä sä teet tässä pubissa?"

pistachea hymyilytti brittanyn toteamus hänen nimensä erikoisuudesta. tyttö oli tottunut kuulemaan vastaavia kommentteja ympäri maailmaa lukuunottamatta ranskaa. ranskassa kaikki vain ihastelivat miten hienoa oli, että amerikassa käytettiin heidän kieltään ja nimettiin sievä tyttö sievällä nimellä. tälläisten päivittelijöiden silmissä jenkkien pisteet oliva nousseet, eikä pistache ollut tohtinut mainita olevansa äitinsä puolelta kaukaista sukua ranskalaisille. silloin ranskalaiset olisivat vain keränneet pisteitä itselleen.
"no mut onneks sulla on nyt loma, niin sun ei tarvii tehdä töitä olleenkaan. vai?"
pistache sanoo viimeisen sanan kysyvään sävyyn, sillä eihän hän oikeastaan voinut tietää pitikö brittany jotain muita tunteja näin kesäaikaan koulujen ollessa lomalla. kesäloma olisi pistachestakin ollut mukava, mutta kun hän sitä isälle oli ehdottonut, oli isä muistuttanut tyttöä, että tämä oli lomaillut viimeisen pari vuotta.
pistachen katse oli lähtenyt harhailemaan mietteliäänä tielle, mutta kun brittany esitti kysymyksensä, käänsi neiti katseensa keskustelukumppaniin ystävällisen kevyen hymyn noustessa taas huulille.
"millasta työtä pubissa noin yleensä tehdään?"
pisctache tokaisee kulmiaan kohottaen, mutta irvistää samantien hieman pahoittelevasti. tulipahan esitettyä asia hieman näsäviisaasti, mutta harvemmin häneltä tälläistä kysyttiin. yleensä pubissa työssä oleminen riitti kertomaan millaista työtä hän teki.
"viinan myyntiä ja paperitöitä. enimmäkseen niitä paperitöitä, kun isä ei oikein jaksa sellasta pientä tarkkaa näperrystä."
tyttö korjailee samantien pahoittelevan irvistyksen jälkeen sanomisiaan. anteeksi töykeyttään pistache ei anteeksi käynyt pyytämään, sillä ei hänellä omasta mielestä siihen riittävästi ollut syytä. ystävällinen hymy oli palannut tytön kasvoille ja hän toivoi, ettei brittany ollut ottanut nokkiinsa. sillekään ei toisaalta mitään voisi, pistache oli mitä oli. nuori nainen vilkaisee pubin ovesta sisään päin, mutta kääntää sitten nopeasti kasvonsa takaisin aurinkoon.

Brittany katseli taivaalle nähdäkseen sivusilmällä kirkkaan ja keltaisen auringon, joka tuli esiin paksun pilven takaa. Aurinkoon, kun ei mielellään katsoisi aivan suoraan. Hänelle tuli mieleen heti muuan asia, jonka tänään vielä tekisi. Hyvän muistin vuoksi ei tarvinnut kirjoittaa mitään ylös ja olisihan se varmaan omituista katsella, kun hän mumisisi ääneen ensin ja kirjoittaisi sitten ylös: "Leipää ainakin ja kivennäisvettä.."
Sitten hän taas keskittyi hänen ja uuden tuttavansa vielä kesken olevaan juttutuokioon.

"Niin se hyvä puoli tässä työssä on, ettei tarvitse kesällä tehdä töitä ollenkaan." hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan. "Mut alkukesästä, kun viel on koulua, alkaa olla jo kuumia päiviä." Niitä mä lähinnä tarkoitin hän totesi lopuksi mielessään, muttei sanonut sitä ääneen, koska se tuntui melko tarpeettomalta lisätä.

Keskustelun jatkuessa ja tullessa siihen pisteeseen, että puhuttiin "työstä pubissa" tunsi Brittany olonsa hieman tyhmäksi. Totta kai hän tiesi, millaista työtä pubissa työskentelevät tekivät. Aikanaan se kysymys oli kuulostanut ihan ok:lta, mutta näin tarkemmin ajatellen se vaikutti melkeimpä idioottimaiselta.
Brittany ei kuitenkaan sättinyt itseään tai mitään sellaista. Sen sijaan hän vain naurahti ja totesi:
"Kaipa mä vain halusin jotenkin jatkaa tätä jutustelua eikä tullut mieleen, kun sellainen aivan tyhmä kysymys. Mut ainakin tuli selville, että mitä niistä kaikista pubissa tehtävistä töistä on juuri niitä sulle langenneita."

"ei tyhmiä kysymyksiä taida olla olemassa."
pistache toteaa olkiaan kohauttaen ja leventää hieman ystävällistä hymyään. tyttö jatkoi näsiviisaiden sanojen korjailua, vaikka brittany ei vaikuttanutkaan loukkaantuneelta. pistachea kuitenkin häiritisi ajatuskin siitä, että hän antoi kokoajan huonoa ensivaikutelmaa itsestään. siitä saattoi tosin syyttää vain valvottua yötä, mutta eihän brittany tiennyt pistachen taustoja, joten uusia kontakteja luodessa olisi pitänyt osata käyttäytyä. sanatkaan eivät nyt pitäneet aivan paikkaansa, sillä heti niiden lausumisen jälkeen pistachelle tuli mieleen kymmenittäin typeriä kysymyksiä. ne olivat kuitenkin niin typeriä, ettei niihin kukaan edes vastaisi, eikä pistache katsonut tarpeelliseksi korjata asiaa.
"kun on töissä perheyrityksessä, niin sillon tehdään mitä muut ei tee. käytännössä siis tehdään kaikkea kokoajan, enkä mä pysty määrittämään yksittäisiä töitä tai tehtäviä."
pistache tarkentaa vielä hieman päällään nyökäten. rivien välistä saattoi havaita, ettei neiti ollut aivan iloinen tälläisestä niin kutsutusta tehtävän jaosta, mutta eihän hän asialle mitään voinut. asiat piti ottaa vastaan sellaisena kun ne eteen lankeaa ja tässä tapauksessa pistache sai tehdä pitkää päivää ja suhteellisen huonolla palkalla. eipä tyttö kyllä saattanut valittaa, sillä itse hän oli valintansa tehnyt.
"mutta en mä valita. ainakin mulla on monipuolinen työ."
pistache sanoo edelleen reippaan ystävällisesti hymyillen. asiakaspalvelija neidissä oli todellakin kolahtanut paikoilleen, vaikka tällä hetkellä asiakaspalvelusta ei ollutkaan kyse.
"vaikka ei sunkaan työ varmaan mitenkään yks toikkosta ole."
pistache tuumaa hieman kysyvään sävyyn kulmiaan kohottaen, vaikka sanat olivatkin enemmän toteamista. tuskin liikunnanopettaja pääsi työhönsä kyllästymään, vaikka varmasti jotkin oppilaat ottivat päähän pahemman kerran.

"Niin." Brittany totesi hieman vaisun oloisesti, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaan ääneen, että Pistachekin sen varmasti kuuli.
Hänen oma työnsä tyttöjen liikkunanopettajana oli monipuolista, varskinkin, kun hän itse sai suurimmaksi osaksi päättää jokaiselle tunnille lajin tulevaksi lukuvuodeksi. Ja jokaiselle tunnille oli eri laji, etteivät oppilaat oikeastaan koskaan niiden kolmen opiskeluvuotensa aikana pelanneet kahta kertaa jalkapalloa. Eri asia oli tietenkin ne tunnit, jolloin Brittany antoi oppilaiden itse valita, mitä tehtiin.
Ja tämä oli vain yksi niistä asioista, joista nainen piti työssään. Lisäksi hän piti liikkunan opettamisesta. Ehkäpä hänestä joku päivä tulisi jopa jonkun tunnetun ihmisen henkilökohtainen liikkunnanvalmentaja. Sitä ennen hän kuitenkin keskittyisi nyt opettamaan nuoria tyttöjä lukiossa.
"Ei siitä tule yksitoikkosta, jollei halua niin. Itse mä ajattelen, että mitä haasteellisempaa sen parempi." sitten hän hymyili niin leveästi, että suupielet miltei ylsivät korvasta korvaan. "Mutta mitäpä jos puhuttaisiin jostain muusta, kun työstä."
Niin, vaikka Brittany todella piti työstään hänellä oli nyt loma ja silloin oli mukavampaa unohtaa työkiireet ja työnteko. Hän ei silti maininnut siitä ääneen, sillä Pistache taisi olla nyt töissä ja lomasta nauttiminen ei välttämättä ollut aihe, joka olisi sopinut tähän tilanteeseen.
"Milloinkas sinulla on lomaa? Mitä ajattelit tehdä silloin?" hän kysyi sen sijaan.

pistache nyökkää muutaman kerran brittanyn sanoille haasteista osoittaakseen olevansa samaa mieltä ja kuuntelevansa. kyllä pistachekin haasteista piti ja niihin pyrki, mutta tällä hetkellä elämä oli jämähtänyt hieman paikoilleen. paluu matkoilta kotiin, yhteen paikkaan jääminen ja arjen opettelu oli vaatinut veroja sen verran, ettei pistache enää muistanut yrittää hakea lisää haasteita. eikä aina tarvinnutkaan. taidehistoria tulevaisuudessa varmasti toisi uusia haasteita ja vaihtelua pistachen elämään.
pistache virnistää hieman, mutta nyökkää jälleen brittanyn ehdottaessa jotakin toista aihetta. se sopi neidille oikein hyvin, mutta tyttö joutuu irvistämään lähes samantien. brittany palasi itse kuitenkin aiheeseen työ kyselemällä lomasta. pistache huokaa syvään ja pyyhkäisee kasvoille karanneita hiuksia korvan taakse.
"ei mulla oo lomaa."
tyttö vastaa olkiaan kohauttaen ja vilkaisee olkansa yli pubiin.
"se on edelleen tätä yrittäjän arkea."
pistache vastaa hieman naurahtaen ja kohauttaa uudelleen olkiaan osoittaakseen, ettei asia oikeastaan haitannut. todellisuudessa loman uupuminen suututtu melkoisen paljon, varsinkin kun ympärillä oli kesälomasta nauttivia ihmisiä, mutta jälleen pistache saattoi syyttää vain omia valintojaan. kahden vuoden sapatti tiesi sitten vain työntekoa ja syksyllä alkavat opinnot tulisivat verrotamaan myös rahaa, joten työtä piti tehdä menetettyjen aikojen edestä.
"mä olin kyllä pari vuotta kiertämässä eurooppaa ja aasiaa, että ehkä mä oon lomani vähäks aikaa lomaillu."
pistache virnistää hyväntuulisesti ja vaikuttaa edelleen siltä, että lomaa ei tarvittukaan. kaipaus matkoille nousi hetkeksi esiin, mutta iloisen ystävällinen hymy peitti sen tehokkaasti alleen. vanhoja ei pitänyt kaivata, vaan muistella ainoastaan lämmöllä. edessä oli uusia seikkailuja, joista nauttia.