With tangerine trees and marmalade skies

[dio]

Hiekka rahisi kevyesti valkoisten kenkien alla. Oli jo hämärää, kello oli ties mitä – Cyrus oli silti päättänyt lähteä uimaan. Ranta olisi ollut täydellinen, mikäli se olisi sijainnut meren äärellä. Järvi ei tuntunut niin syvältä ja pelottavalta kuin meri; meri oli villi ja vapaa, järvi tuntui toisinaan vain.. mädältä. Lahot kasvit, kuolleet kalat. Onneksi Erie ei ollut rehevöitynyt. Taivas oli tumma ja myrskypilviä oli kasaantunut koko illan ajan, sade alkaisi todennäköisesti hetkellä millä hyvänsä. Toisaalta jo aiemmin päivällä oli satanut – rannalle johtavalla reitillä tuoksui vieläkin raikas sade, mutta tuoksu vaihtui pian järven tuttuun, hivenen epämiellyttävään hajuun.

Miestä hymyilytti. Yrittiköhän hän olla jotenkin uhmakas, kun meni uimaan ukkosenilmalla? Cyrus riisui paitansa ja tiputti sen rennosti rantakalliolle. Farkut saivat pian tehdä seuraa kenkien kanssa. Varoen mies laski järjestelmäkameransa housujen päälle, ja kyykistyi hetkeksi nostamaan farkkujen lahkeen kameran päälle. Lähistöllä ei näkynyt ketään eikä pahemmin kuulunutkaan mitään, joten kameran uskalsi huoletta jättää rannalle. Oli todettua, että mikäli kameraa ei ollut mukana, vastaan tuli kuvauksen arvoisia kohteita – olivat ne sitten autoja, maisemia tai naisia. Parempi siis pitää kamera aina mukana.

Cyrus pysähtyi hetkeksi laiturin päähän harkitsemaan, hyppäisikö veteen. Olisi toisaalta järkevämpää vain varovaisesti laskeutua veteen, eikä hypätä uppeluksiin. Mies näki kaiken tämän päänvaivan vain hiuskuontalonsa takia. No, tukka hyvin, kaikki hyvin. Uiminen ei kuitenkaan ollut mitään ilman sukeltamista.

[Fennella]

Sateisen raikas ilma tuntui kylmältä ja kosteus teki siitä huomauttavasti purevampaa, varsinkin kun pilviä nostattava tuuli vain yltyi sitä mukaan kun polku vei lähemmäksi rantaa. Cinda vetää college takkinsa vetoketjua hieman ylemmäs ja värähtää aavistuksen tuulen puuskahtaessa taas voimakkaaksi. Pikku koira Coffey ei tuntunut välittävän märästä maasta, tuulesta tai edes enteilevästä myrkystä, vaan koira poukkoili polun laidasta laitaan hypähdellen välillä jonkin olemattoman ötökän tai puun lehden perään. Oikein innostuessaan koira haukahti hieman, mutta pienen koiran suusta tuleva haukahdus hukkui tuuleen. Vähän väliä Cinda sai pyytää irti pomppivaa pentua palaamaan lähemmäs itseään, sillä Coffeylta unohtui leikkin keskellä täysin kiltin koiran käytös tavat.
Cinda sipaisee tuulen kasvoille heittämät hiukset korvan taakse ja upottaa sitten kädet takaisin college-takin taskuihin. Löysien college housujen lahkeet lepattivat tuulessa ja nainen sai todeta tehneensä huonon housuvalinnan. Toisaalta mitäpä muuta sitä tähän aikaan yöstä lenkille tuli mieleen pukea kuin jotakin nopeaa ja rentoa. Säätä tietenkin saisi vilkuilla, mutta neiti oli olettanut housujen olevan tarpeeksi paksut. Tuuleen hän ei ollut varautunut. Naisen mieli teki kovasti palata jo kotiin peiton alle, mutta hän tiesi kyllä, ettei viihtyisi kotona hetkeäkään tuon villin pienen eläimen kanssa, ellei pikkukoira saisi riehua ylimääräistä energiaansa ulkona. Rantalenkki oli pienelle hauvalle juuri sopivan pitkä ja säätä uhmaten se sitten piti tänäkin iltana taittaa.
Rannan pukukoppien näkyessä Cinda kutsuu Coffeyn taas kauempaa takaisin. Neiti ei todellakaan olettanut rannalla olevan ketään, mutta yleisiä paikkoja lähestyessä oli parasta yrittää pitää jonkinlaista kontrollia impulsiiviseen koiraan. Sitä paitsi, Cinda tiesi ainakin yhden ihmisen Utopian Agonysta, johon saattoi törmätä missä tahansa, joten aina oli parasta olla varuillaan. Näistä mietteistä huolimatta Cinda yllättyy hieman nähdessään liikettä laiturin päässä, mutta yö oli hämärä sekä pilvien että ajankohdan takia, joten nainen ei tunnistanut hahmoa keneksikään tutuksi tai tuntemattomaksi. Cinda huutaa Coffeyn matkoilta taas jalkohinsa ja kumartuu nostamaan sitten rääpälekoiran syylinsä jatkaen matkaa rantakivikkoa pitkin kohti laituria. Täällä oli parasta tervehtiä kaikkia, oli ihminen sitten tuttu tai tuntematon, tai muuten saisi kuulla seuraavan kuukauden vanhoilta rouvilta kuinka epäkohteliasta on olla tervehtimättä.

[dio]

Cyrus oli uppoutunut ajatuksiinsa tuijotellessaan järvelle. Ajatukset olivat siirtyneet hiuskuontalon kohtalosta lähinnä ammattiin, ja siihen, että mies halusi toteuttaa muutakin, kuin pelkästään tylsiä mainoksia tai katalogikuvauksia. Avainsanana olisi kaunis malli ja kauniita vaatteita. Cyrus oli pidemmän aikaa haaveillut jälleen uudesta matkasta Japaniin, Tokioon – tytöt olivat innokkaita ottamaan vaatteensa pois, koska eivät tajunneet, että näyttivät upeilta myös vaatteet päällä. Toisaalta mielessä olivat pyörineet myös hieman klassisemmat vintagetyyliset kuvaukset amerikkalaistytön kanssa. Japaniin palaten, Tokio oli upeaa aluetta. Kuvaajat rakastivat parveilla Harajukussa kuvaamassa nuoria, jotka koettivat erottua massasta pukeutumalla erikoisesti. Kait se kuului ikään.

Mies hieraisi kevyesti niskaansa, veteen meneminen ei tuntunut enää lainkaan houkuttavalta. Toisaalta sade ei haittaisi laisinkaan jos kävisi uimassa, sillä siinähän olisi muutenkin märkä. Cyrus nuolaisi mietteliäänä huuliaan. Kuvaukset Twiggyn näköisen naisen – tai tytön – kanssa olisivat täydelliset. Anorektinen, hieman poikamainen keho, persoonalliset kasvot ja huomiota herättävät, mutta mallille sopivat korvat.. Välillä Cyrusta harmitti, ettei tämä ollut elänyt muutamia vuosikymmeniä sitten. Muoti oli ollut mielenkiintoista ja oli vielä mahdollista keksiä uutta, mutta nykyisin.. Uudet luomukset olivat mitä useimmiten lähinnä karmivia. Tavallaan Cyrus kaipasi glamour- tai punkkuvauksia, Debbie Harry ja muut entisajan ikonit – täydellistä.

Jokseenkin keskittynyt ajattelutyö – jumitus – keskeytyi miehen havaitessa silmäkulmastaan rannalle astelleen naisen. Rento, mutta silti tyylikäs asu ja suloinen, pörröinen koira. Cyrusta hymyilytti. Koira näytti tutulta. Pomeranian? Hilary Duffilla taisi olla samanlainen, ainakin joskus. Cyruksen täytyi myöntää, että tämä oli hivenen hämmentynyt Utopian Agonysta, tai lähinnä ihmisistä. Kaikki tunsivat toisensa, kaikki tiesivät toistensa asioista ja juorut kulkivat nopeasti. Oli kai parempi tutustua kaikkiin ihmisiin, vaikka tämänhetkinen kohtaaminen tuntui hivenen koomiselta – Cyrus varmaankin oli kovin edustava sateisella, liki kylmällä säällä ja vieläpä ilman paitaa. Täytyi toivoa, ettei tyttö panisi pahakseen tapaamista. Hieman vaivautuneena mies asteli kohti rannalla seisovaa nuorta naista, hieraisten sitten tilanteesta hieman huvittuneena niskaansa. ”Tota.. Kaunis ilma tänään.” Hymy kareili miehen huulilla.

/ oon vähän laiska tarkistaa mahdollisia typoja. :D

[Fennella]

Cinda ei voinut mitään pienelle irvistyksille todettuaa pitävänsä kiinni märästä koirasta. Tottakai märässä heinikossa ryöminyt karvakasa oli kastunut, eikä se tietenkiin Coffeyn vika ollut, mutta märkä turkki ei tuntunut mukavalta käsissä, eikä liiemmin märän koiran tuoksukaan saanut koiranomistajaa hymyilemään. Cindan nenän nyrpistely kuitenkin loppui heti, kun pikku koira nuolaisi emäntänsä kasvoja ja heilutti muutaman kerran pientä häntäänsä. Niinpä niin, pienet huonot puolet kesti, kerta hauva osasi olla niin suloinen. Koiran suomat hellyyden osoitukset saivat jopa pienen hymyn neidin huulille, vaikka kylmä sää ja märkä koira saivat Cindan olon edelleen varsin koleaksi.
Nainen kohottaa koiraan valuneen katseensa ylös eteenpäin ja ottaa muutaman askeleen jälleen eteenpäin huomattuaan pysähtyneensä kesken matkan. Matkan teko kuitenkin keskeytyy jälleen ja Cinda seisahtuu paikoilleen rantakivikolle huomauttuaan laiturin päässä olleen henkilön astelevan rantaa kohti. Vaistomaisesti neiti puristi koiraansa hieman tiukemmin rintakehäänsä vasten kuin suojallakseen koiraansa joltain tuntemattomalta, mutta yhtä lailla huomaamaton ele toi turvallisuudentunnetta Cindalle itselle. Neidin katse vaeltaa lähemmäs tulleessa miehessä ja toinen kulma kohoaa hetkellisesti hieman ylemmäs naisen todettua miehen kulkevan ilman paitaa. Hulluja tietenkin oli monenlaisia ja tämä herra mitä ilmeisemmin luettaisiin yhdenlaisiin hulluihin. Cindasta kun säässä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi ollut hyvä syy kenellekään ottaa paitaa pois. Kulma laskeutuu omalle paikalle ja miehen sanat saavat suupielet värähtämään huvittuneesti, mutta naurahdusta tai virnettä neiti ei kasvoilleen päästä. Katse irtoaa miehestä, käväisee taivaalla ja palaa sitten huvittuneena paidattomaan.
"Erittäin. Noissa synkissä mustissa pilvissä on jotain niin piristävää, että melkein hymyilyttää."
Cinda toteaa melko kuivasti ja hyvin sarkastisen oloisesti, vaikka huvittuminen nykikin kevyesti suupieliä. Kyllä nainen oli ymmärtänyt, että mies oli sanansa sanonut vain sanoakseen jotain, mutta eipä Cinda kyennyt olemaan myötäilemättä sarkistiseen sävyyn. Tälläinen sää sai hänet yleensä vain masentumaan, varsinkin nykyään, kun synkkyyteen vaipuminen oli erityisen helppoa.
"Mä mietinkin missä kaikki päivän paistattelijat on, mutta onhan teitä - tai sua - ainakin yks. Ei mene hyvä sää hukkaan."
Cinda lisää vielä ja antaa nopean virneen käydä kasvoilla ennen kuin kasvot taas vakavoituvat vain pieneen hymyyn. Tilanteen ja keskustelun aiheuttama huvittuneisuus ei kuitenkaan poistunut kasvoilta ja pitääkseen suuremman virnistyksen poissa, Cinda laskee sinisten silmien katseen Coffeyn turkkiin.

[dio]

Cyrus pörrötti hivenen mietteliäänä hiuksiaan. Miehellä ei toki ollut mitään hävettävää alastoman yläkroppansa – tai liki alastoman alakroppansa – suhteen, mutta silti pieni epävarmuus puski pintaan aina muiden ihmisten ollessa lähettyvillä. Itsetunto oli saanut pahoja kolauksia, lähinnä ihmisten kommenttien ja satunnaisten salittomien kausien vuoksi, eivätkä kolhut tuntuneet ikinä parantuvan. Cyruksen karismaattinen olemus kuitenkin peitti pienen epävarmuuden, eikä asiaa tullut huomanneeksi. Mies silmäili taivaalle hivenen huolestuneena – kameran kohtalo ei välttämättä olisi kovin houkutteleva, mikäli rankkasade iskisi.

Miestä hymyilytti, sillä rannalle ilmestyneellä tytöllä oli selkeästi tilannetajua – ja toinen taisi ymmärtää sarkasmiakin, loistavaa. Lähietäisyydellä Cyrus tutki tyttöä hieman tarkemmin katseellaan. Nuori, mahdollisesti alle kahdenkymmenen. Persoonallinen. Erikoisen väriset silmät, varsin hiveltävä leukaluu. Kauniit hiukset. Cyruksen silmät painuivat aina kevyeen sirriin tämän tutkiessa ihmisiä tarkkaan katseellaan, ja useimmat todennäköisesti kokivat tuijottamisen epämiellyttävä, joten mies käänsi katseensa muualle – järvelle. Hymy kareili edelleen tahattomana miehen huulilla, tämä ei oikein tiennyt, mitä tytön kommentteihin vastasi. Olisi voinut olla vielä sarkastisempi, mutta tyttö olisi voinut loukkaantua.

”Auringonpalvonta on ihan yliarvostettua”, Cyrus totesi nyrpistäen kevyesti nenäänsä ja kohauttaen olkaansa. Tottahan se oli – rannalla oli paljon upeampaa, kun satoi. Vesi tuntui lämpimältä verrattuna kylmään tihkusateeseen, ja joskus saattoi aistia, kuinka kauempana järvellä salama osui veteen – silloin yleensä tuli kiire rantaan. Mies totesi jälleen, etteivät – ainakaan tällaiset – sosiaaliset tilanteet olleet niitä tilanteita, joissa Cyrus pystyi näyttämään lahjakkuutensa. Kuvaajasetä kun oli supliikkimiehiä lähinnä parin viskilasillisen jälkeen, tai vaihtoehtoisesti rennoissa kuvaussessioissa.

Cyruksella oli paha tapa miettiä, millaisiin kuvauksiin tämän tapaamat ihmiset sopisivat. Koira sylissään seisova tyttö olisi ollut aivan loistava laiturin päädyssä, ilta-asussa ja hiukset tuulessa hulmuten. Dramaattinen, tumma silmämeikki, mahdollisesti kyyneliä.. pettämisteema? Aivan. ”Todennäköisesti pidät mua omituisena pervona – ei töihin aina voi osata varata mukaan uimahousuja.., mutta joo.. Cyrus Dalton. Mukava tutustua.” Vaikka repliikit eivät ehkä sujuneetkaan, itsevarma hymy ja lämmin kädenpuristus varmasti tehosivat.

[Fennella]

Cindan silmät siristyvät ja ilme muuttui varsin tuimaksi neidin huomattua paidattoman tutkiskelvan katseen. Hän ei todellakaan ollut tullut tervehtimään tuntematonta joutuakseen tarkkaan syyniin, varsinkaan kun aika ja paikka eivät millään tasolla tukeneet ja auttaneet tuomaan hyviä puolia esille. Cinda ei kuitenkaan kerkeä huomauttamaan terävästi tarkastelusta, kun mies jo kääntää katseensa pois. Varalta nainen pitää kuitenkin tuimaa ilmettä hetken yllä, mutta todettuaan, ettei toista syyniä ole tulossa, hän rentouttaa ilmeensä perusystävälliseksi.
Miehen sanat auringonpalvonnasta saavat Cindan hymähtämään huvittuneena. Suupielet nousevat aavistuksen vinoon hymyyn ja nainen kohauttaa olkiaan harkitsevasti katseen siirtyessä miehestä synkälle järvelle.
"Ehkä yliarvostettua, mutta silloin on ilman paitaa huomattavasti miellyttävämpää."
Cinda tuumaa ja kääntää katseensa takaisin mieheen kulmiaan hieman kohauttaen kuin kysyäkseen oliko mies erimieltä. Pienestä kysyvästä sävystä huolimatta neiti ei oikeastaan odottanut vastausta, sillä hänestä vastaus kysymykseen oli itsestään selvä. Eihän kenestäkään voinut olla mukavampaa hyppelehtiä sateessa auringonpaisteen sijaan - varsinkaan ilman paitaa. Vaikka kyllähän Cindakin lapsena oli juossut innoissaan kesäsateessa uimaan, mutta tosiaankin vain kodin uima-altaaseen, ei myrskyävään järveen.
Järvelle kääntynyt katse palaa jälleen mieheen tämän esitellessä itsensä. Nimi kuulosti harvinaisen tutulta, eikä vain sen takia, että herrasta oli jo mitä ilmeisemmin juoruiltu kylällä. Kun intohimoina on muoti ja valokuvaus, ei Cyrus Daltonin nimeä ollut voinut ohittaa. Ja ehkä alan opinnoilla oli osuutta asiaan. Vakavoituneille kasvoille nousee pieni hymy ja neiti irrottaa toisen kätensä sylissä rimpuilevasta koirasta. Ennen kuin nainen tarttuu ojennettuun käteen, hän vilkaisee kättään tuumien sen sitten olevan kuitenkin koirasta huolimatta tarpeeksi puhdas.
"Cinda. Ja tää riiviö on Coffey."
Nainen naurahtaa kevyesti esittelessään koiransa ja koira tietenkin alkoi rimpuilla entistä enemmän kuullessaan nimensä mainittavan. Cinda rypistää kulmiaan ja kiristää otetta hieman koirasta siirtäen kättely kädenkin pitelemään taas villiä otusta.
"Sä oot siis ilmeisesti se valokuvaaja."
Cinda toteaa kysyvään sävyyn, vaikka nyökkääkin samantien vahvistamaan sanojaan. Cyruksesta oli tosiaan jo kantautunut tieto infotiskien kautta, oli asia sitten kiinnostunut tai ei.
"Mutta jos sä et ollu tulossa uimaan, niin mitä sä täällä teet?"
Cinda jatkaa puhumista pohdiskelevan oloisesti. Tokihan Cyrus oli jo sanonut tulleensa töihin, mutta neitdin kysymys olikin oikeastaan vain tiedustelua siitä, mitä työtä mies tarkalleen ottaen rannalla teki. Tai mikä oli tarkalleen ottaen kuvauskohteena.

[dio]

”Onhan ilman paitaa toki hivenen viileempää, mutta yleensä ihmiset viihtyy ilman paitaa vaan rusketuksen takia. Joten jos tykkää lämpimästä, niin mitä siitä auringonotosta hyötyy jos on valmiiks vähän keskivertoa tummempi iho?”

Mies siristi kevyesti silmiään, huvittunut ilme lojui jokseenkin huolettomasti miehen kasvoilla. Tällainen small talk sopisi paremmin aurinkoiselle päivälle, jos nämä sattuisivat olemaan vaikkapa puistossa lenkillä, mutta myrskyinen sää ei oikein täsmännyt. Cyrus tuli jälleen todenneeksi, että ihmisillä varmasti oli toisinaan vaikeuksia tajuta miehen puheiden pointti. Kiertoilmaukset ja hieman sekavat lausejärjestykset tekivät miehen puheesta toisinaan epäselvää, mikäli Cyrus ei komentanut jotakuta – silloin kyllä tajusi, mitä mies halusi, ja yleensä kannatti totella. Herkkä temperamentti. Tosin Cyrus oli oikeastaan melko kärsivällinen, mutta kuten kaikki ihmiset, vain tiettyyn pisteeseen asti.

”Oon aina rakastanut eau de Pomeranian humidea..”, Cyrus naurahti vaisusti naisen vilkaistessa kättään. Mies oli aina ollut melko välinpitämätön eläimiä kohtaan, mutta tietysti tämä piti esimerkiksi koiran- tai kissanpentuja hellyttävinä – ei Cyrus ollut silti ikinä harkinnut hankkivansa eläintä itselleen. Paitsi sen yhden ihanan käärmeen, joka oli luikerrellut miehen sydämeen. Valitettavasti sille ei olisi ollut tilaa. Mies katseli jokseenkin mietteliäänä varsin hyperaktiivista koiraa, kunnes havahtui naisen kysymykseen miehen ammatista. Hymy levisi jälleen miehen kasvoille. ”Sait ton kuulostamaan melkeinpä kunnolliselta ammatilta. Mutta joo, olen.” Cyrus hieraisi kevyesti niskaansa – oli jotenkin arvailtavissa, etteivät vanhemmat pitäneet pojan ammatista. Lakimies olisi ollut se ainoa oikea vaihtoehto.

”Siis.. kyllä mulla oli tarkotuksena tulla uimaan. Mä vaan mietin, että meneekö mun hiukset hirmu huonosti jos mä sukellan. Ja tulin todenneeks että menis, mut sä pelastit kai mun hiuskuontalon kohtalon?” Cyrus kohautti olkaansa. Tyttö kai piti miestä oudon perverssin lisäksi vielä homona tai todella metroseksuaalisena ihmisenä, mainiota. Aivan loistava ensivaikutelma, ja puheet todennäköisesti kantautuisivat kaikkien korviin tässä kaupungissa. Siinähän voisi melkein mennä maine! Ei sen puoleen, monet kyllä jo tiesivät Cyruksen fetisseistä, muun muassa thaipoikia kohtaan. ”Ootsä jonkun mallitoimiston listoilla? Noin kauniista kasvonpiirteistä ei oikein voi erehtyä.” Mies tutkaili Cindaa katseellaan kiinnostuneena – tyttö olisi varmasti malli. Ja jos ei olisi, niin tytöstä saisi leivottua mitä loistavimman mallin. Yksinkertaista.

[Fennella]

Cinda katse laskeutui hetkeksi koiraan Cyruksen tuumatessa pitäneensä aina pomerianeista. Nainen itse ei ollut koskaan ajatellut pitikö rodusta erityisemmin vai ei ja sen tiedostaminen muistutti mieleen kuinka koira oli hänelle tullut. Synkkyys valtasi mielen, mutta onneksi keskustelu oli samantien antanut muuta ajateltavaa, eikä Cindalla ollut aikaa ajatella sitä onnellista päivää, josta ei ollut enää kuin kipeää tekeviä muistoja ja Coffey jäljellä.
Cinda kulmat kohoavat vaarallisen korkealle ja nainen naurahtaa epäuskoisen huvittuneena Cyruksen sanoille mallitoimistoista. Toki nainen oli nuorempana haaveillut mallinurasta, mutta äiti oli tehnyt selväksi, ettei sellaseen ollut ryhtymistä, joten haaveet olivat kaikkoneet. Cinda oli myös itse tajunnut viihtyvänsä paremmin kameran toisella puolella ja siitä huolimatta siihen aikaan poikaystävän virkaa toimittanut oli yrittänyt saada neidin myös kuvattavaksi kohteeksi. Kieltäytymisen aiheuttamista vaaroista huolimatta Cinda oli pysytellyn poissa mallihommista ja tätä nykyä - varsinkin seurattua esimerkiksi Ashia Thorpia tarkemmin - hän oli erittäin tyytyväinen valintaansa.
"Toi alkaa olla jo yks maailman kuluneimmista iskurepliikeistä."
Cinda huomauttaa hieman toruvaan sävyyn Cyrukselle, mutta virnistää sitten pienesti heti sanojensa perään tehdäkseen selväksi, että sanat olivat tosiaan vain läppä- vaikkakin totta, mikäli sanoja yritti käyttää iskemiseen.
"Mutta jos sä todella tarkotit tota, niin mun täytyy sitten kiittää ja kieltää. Mä viihdyn kameran toisella puolella huomattavasti paremmin. Johtuu varmaan siitä, että mun suusta valokuvaaja kuulostaa ihan oikealta ammatilta."
Cindaa jatkaa sitten asiallisemmalla ja vakavammalla sävyllä, vaikka pieni kiitosta osoittava hymy käväisikin kasvoilla. Tottakai tuollainen oli kohteliaisuus ja sellaisesta piti kiittää, vaikka olisikin mielummin ollut kuulematta kohteliaisuutta. Sanojen päätteeksi neiti virnistää hieman ja kyykistyy sitten laskemaan karvapallon maahan, sillä alituisessa liikkeessä olevaa koiraa ei jaksanut väkisin sylissä pidellä. Hetken katse seuraa koiran menoa, mutta kääntyy sitten takaisin Cyrukseen ja tämän hiuksiin.
"Ja mitä sun hiuksiin tulee, niin.. no, miltä muulta kun hyvältä kastunut mies näyttää? Että olenko mä sitten pelastaja vai jotakin muuta, se jääköön ihan tulkinnan varaan."
Cinda pomppaa aiheesta toiseen puhuen hieman huvittuneella äänellä ja kohauttaa olkiaan. Hiuksia arvioiva katse kääntyy kauempana juoksevaan koiraan, mutta tällä kertaa Cinda ei jaksa kutsua koiraa takaisin. Coffey ei menisi kuitenkaan kauaksi ja uimarannalla nyt oli muutenkin metsää parempi näkyvyys. Syrjä silmällä nainen tarkkailee Cyrusta hieman hämmentyneenä, sillä miehestä oli todella vaikea ottaa selvää. Sanat ja ulkonäkö eivät kulkeneet aivan käsi kädessä, mutta toisaalta ristiriitaisuudet tuntuivat vain kuuluvan asiaan.

(( oi ihme mitä kirjotusvirheitä sitä tähän aikaan päivästä tekee. :D ))

[dio]

Cyrus kohotti kulmiaan hivenen huvittuneena tytön todetessa, että miehen lausahdus oli yksi maailman kuluneimmista iskurepliikeistä. Se kyllä oli varmastikin totta, sillä Cinda oli harvinaisen kaunis – Cyrus pystyi helposti kuvittelemaan humalaiset, vanhat ja lihavat miehet vokottelemassa tyttöä ympäripäissään. Tai no.. tietysti voi olla, ettei tyttö liikkunut ympäristössä, jossa olisi vanhoja ja haisevia miehiä – aivan mahdollista. Ainakaan Utopian Agonysta niitä ei tuntunut löytyvän. Cyrukselle oli jäänyt ikuiset traumat viskinhuuruisista kuvauksista viiksekkään, ylipainoisen miehen kanssa – officer Demario. Kuvat kylläkin olivat saaneet kiitosta, joten ehkä kärsiminen oli sen arvoista.

Miehen kulmat kohosivat jälleen, tällä kertaa yllättyneinä. Cindasta ei välttämättä olisi arvannut, että tämä viihtyi paremmin kameran takana kuin sen edessä. Hemmetti, miten tyhmä tyttö toisaalta oli. Täydelliset kasvot, laiha kroppa – Cinda olisi sopinut täydellisesti kameran eteen, vaikka koko loppuelämäkseen. Tyttö kun vaikutti sellaiselta ihmiseltä, joka näytti upealta ilman meikkiä ja hiukset pelkällä poninhännällä – sellaisia naisia Cyrus osasi arvostaa. ”Pitäis varmaan sanoa, että.. vau? Maailma missaa paljon kerta et viihdy kameran edessä, mut hienoa että nuoremmastakin ikäluokasta löytyy naisvalokuvaajia.” Cyrus oli jo tottunut siihen, että naisvalokuvaajat olivat mitä useimmiten vanhoja lesboja, jotka polttivat liikaa tupakkaa.

”Sä yleistät. Kaikki ei välttämättä kuulu stereotyyppeihin.” Cyrusta hymyilytti – aivan kuin mies ei ikinä olisi itse sortunut yleistämiseen. Sen Cyrus olisi oikeastaan voinut laskea huonoksi tavakseen, sillä se ärsytti muita – lähinnä pilkkua nussivia ystäviä – ja miestä itseään. Pitäisi siis ainakin yrittää kitkeä paha tapa pois. Taivaalta alkoi hiljalleen ripsua vesipisaroita, mies nyrpisti nenäänsä ja päätyi kiskomaan farkut jalkaansa. ”Tuntuu, että mun uimareissu jää nyt vähän vaiheeseen. Vaimo ei tykkää vesisateesta.” Cyrus virnisti itsekseen ja kiskoi paidan ylleen, ripustaen sitten Canonin nelisatasen – aka vaimon – kaulaansa roikkumaan.

[Fennella]

Cinda käännähtää yllättyneenä katsomaan Cyrusta miehen mainitessa vaimon olevan vesisadetta vastaan. Hieman arvioivalla katseella neiti silmäilee miestä kiinnittämättä vielä huomiota kameraan, vaikka se tietenkin alkoi kiinnostamaan heti kun se tarkemmin tuli esille. Mielenkiinto oli kuitenkin kääntynyt Cyrukseen vaimoon, josta Cinda ei kyllä ollut miltään tiedotusvälineeltä kuullut.
"Vaimo? No ei ihme, että sä syytät mua yleistämisestä."
Cinda toteaa huvittuneena hymähtäen ja kääntää katseensa hänän päähän, joka näkyi ruohikon seasta. Ilmeisesti Cyrus ei sitten näyttänyt hyvältä märkänä, mikäli sade ja vaimon mielipiteet estivät miestä kastelemasta hiuksiaan. Cindan oli tosin tätä päättelyn tulosta vaikea uskoa, mutta mitä luultavimmin faktoihin oli parasta uskoa, eikä aina vain väittää vastaan. Vastaan väittämisessäkin oli omat hyvät puolensa, mutta ei tänään. Sade tosiaan kastelisi, jos ulos jäisi väittelemään jostain tyhjän päiväisestä.
"Vaikka ei sulla pitäs olla valittamista yleistämisestä. Maailma tuskin on missannu mun takia mitään."
Cinda huomauttaa terävällä, melkein jäisellä äänellä ja heittää suhteellisen saman sävyisen katseen Cyrukseen. Pieni hymy kuitenkin keikkui huulilla lieventämässä sävyn terävyyttä huomattavasti. Pieni katkeruus oli ottanut vallan neidistä, mutta se ei niinkään liittynyt puuttuvan mallinuraan. Cyruksen sanat muistuttivat kovasti Kylen puheita aikoinaan, eikä Cinda oikeastaan halunnut millään tasolla ajatella tuota kyseistä eksäänsä. Liikaa sellaisia asioita, jotka saivat pelkän ajatuksen takia vatsan pyörähtämään ympäri ja fyysisen pahoinvoinnin aikaan.
Cinda pyöräyttää kädet vartalonsa ympärille ja värähtää aavistuksen college takin kostuessa vesipisaroista. Nopea vilkaisu taivaalle kertoi, että kohta sataisi kunnolla, eikä kotiin kerkeäisi millään kastumatta. Nenä nyrpistyy ja huulet taipuvat tyytymättömään mutruun tosi asioiden valossa. Pieni tyytymätön hymähdys karkaa huulilta ja neidin paino laskeutuu kokonaan toisen jalan varaan.

[dio]

Cyrus ei tiennyt, oliko aivan tyhmä vai puhuiko tyttö vain sekavasti. Miten vaimo liittyi yleistämiseen ja toisinpäin? Mies rypisti hieman tahattomasti kulmiaan miettiessään. Ehkä toinen tarkoitti, että useilla ihmisillä oli samanlainen kamera. Mitä sitten? Ei, tyttö tuskin tarkoitti sitä. Hivenen häiriintyneenä siitä, ettei mies tajunnut mitä toinen tarkoitti, Cyrus pureskeli alahuultaan ja pyyhkäisi muutamat sadepisarat kameran pinnalta.

Cinda puhui jälleen yleistämisestä, ja mies unohti hetkeksi keskittyneen ajatustyönsä. ”Se oli mielipide, se ei ole yleistämistä. Mun mielestä sulla on kauniit kasvot ja tunnistan kyllä ihmisen, joka sopisi malliksi.” Cyrus olisi varmastikin loukkaantunut salaa, jos joku olisi kyseenalaistanut miehen arviointikyvyn. Se ei ollut pettänyt ikinä – paitsi toki ihmisten rehellisyyden suhteen, mutta silloinkin vain kerran. Ei kannattanut majoittaa harmittoman näköisiä mallityttöjä asunnolleen, mikäli ei tuntenut näitä ja näiden taustoja läpikotaisin. Tai ei ehkä ollenkaan.

”Mutta mikäli sä et äsken yleistänyt, voisin olla melkein imarreltu”, mies totesi. Suunpielet kääntyivät taas hivenen ylöspäin, ja oli hankala arvioida, näyttikö mies hieman ivalliselta, huvittuneelta vai molemmilta samaan aikaan. Ilme kasvoilla muuttui mietteliääksi. ”Täällä on kyllä loistava ilma small talkille. Työskenteletsä kuvaamisen parissa jossain vai..?”

[Fennella]

Cinda hymähtää hieman Cyruksen sanoille ja pudistaa sitten päätään kääntyen jälleen katsomaan miestä koiransa sijaan. Tottakai neiti oli imarreltu ja kiitollinen kuullessaan ystävällisiä sanoja ulkonäöstään ja kenen tahansa mieltä lämmitti, jos mies oli sitä mieltä, että kasvojen piirteillä olisi tehnyt rahaa. Aihe vaan tuntui siitäkin huolimatta kulutetulta, eikä Cinda olisi oikeastaan halunnut enää siitä keskustella. Vastaamatta vaan kun ei vain voinut jättää jo ihan sen takia, että silloinhan Cyrus olisi voittanut olemattoman väittelyn.
"Olisin saattanut sopia, mutta nyt sitä on turha edes miettiä. Oon jo auttamattomasti liian vanha."
Cinda tuumaa pienen, melkein haikeaksi luokiteltavan, hymyn käydessä kasvoilla. Sen verran Cindakin oli mallimaailmaan ja muotibisnekseen kerennyt elämänsä aikana tutustua, että hän tiesi, ettei hänen ikäisellään ollut enää mitään asiaa mallimarkkinoille - oli sitten kuinka sopiva tahansa malliksi. Se Cindan oli kuitenkin pakko itselleen - mutta vain itselleen - myöntää, että jos Cyrus oli kyseiset sanat seitsemän vuottan aiemmin sanonut, olisi Cinda varmasti marssinut heti seuraavana aamuna lähimpään mallitoimistoon. Teini-iän villitykset olivat kuitenkin takana ja Cinda todella yritti käyttäytyä jo kuten aikuiset yleensä.
"Sietääkin olla."
Cinda tokaisee kehoittavan toruvalla äänellä ja tuhahtaa kevyesti Cyruksen sanoille imartelusta. Naisen katse oli palannut jo koiraan, eikä hän liiemmin tutkinut miehen ilmeitä, mutta jos hän olisi nähnyt ivan ja huvittumisen yhtä aikaa herran kasvoilla, olisi mies varmasti kuullut muutaman valitsemattoman sanan. Cinda ei ollut mikään miesten suurin fani tällä hetkellä, joten Cyruksen saama kohteliasuus oli suhteellisen suuri. Tietenkään mies ei asiaa voinut kuulla ja molempien onneksi neiti ei ilmeitä nähnyt. Muuten hän olisi purkautunut sellaisista asioista, joista ei halunnut puhua.
"Mä kastun ja syytän siitä sua."
Cinda ilmoittaa asiallisesti kääntäen katseensa lähestyvästä koirasta taas Cyrukseen. Sanat viittasivat mitä ilmeisemmin sään ja ulkoilmakeskustelun sopivuuteen. Tokihan nainen tiesi, ettei hänen pakko olisi seisoa sateessa ja jutustella, mutta kaipa sellainenkin vaihtelu sopi elämään.
"Mä opiskelen valokuvaustaidetta ja kyllä mä jotain kuvaushommiakin teen, mutta niistä ei ees tarvitse puhua."
Cinda kertoo opiskelustaan varsin ylpeään sävyyn ja sitä hän olikin. Opiskelu kun oli aluksi ollut varsin takkuista. Taas työasiat olivat sellaisia, että ne saivat Cindan irvistämään inhosta. Clevelandiläinen minisanomalehti ei oikein vastannut unelmien työpaikkaa silloin kun tyttö haaveili saavansa kuviaan Vogueen.

[dio]

”Miten niin turha miettiä? En välttämättä tarkottanu huippumallia, vaikka kyllä sä huippumalliksikin sopisit.” Cyrus kohautti kevyesti olkaansa ja vilkaisi taivaalle – hemmetti, sade taitaisi kohta tosissaan yltyä. ”Ja mikäli sä et varsinaisesti haluais alalle, sopisit aivan täydellisesti harrastelijakuviin. En nyt tarkoita mitään amatööritasoisia kuvia, osa niistä on tosissaan lahjakkaita – tai no, kyllä sä sen varmaan tiesit.” Mies hymähti hivenen vaisusti ja kohautti jälleen olkaansa, nuolaisten sitten huuliaan. Tihkusade oli hiljalleen kastellut vaatteet, ja kamerallekin kävisi kohta hieman köpelösti.

”Enhän mä ole sua kastellut. Tai no, mikäli neiti haluaa vierailla järvessä niin enköhän mä voi auttaa..”, ilme Cyruksen kasvoilla oli edelleen viaton tämän katsellessa tyttöä. No, olisihan mies voinut todellakin kastella Cindan, jos olisi halunnut ja se olisi ollut aiheellista. Nyt se ei kuitenkaan ollut. Hymyilytti. Cyrusta vastapäätä seisova tyttö oli äsken kuulostanut hivenen viisivuotiaalta marttyyriltä pikkuprinsessalta. Suloista.

Ilme miehen kasvoilla muuttui taas asteen verran huvittuneemmaksi Cindan kertoessa opiskeluistaan. Lähinnä Cyrus vaikutti osaaottavalta – tämä oli inhonnut opintojaan ja uran alkutaivalta tapahtumissa kiertelevänä journalistina. Viimein joku oli älynnyt, että kuvathan olivat oikeasti ihan käyttökelpoisia tai enemmänkin. Jonkintasoinen läpimurto, kun kuvia pyydettiin hieman laadukkaampiin ja tunnetumpiin lehtiin. ”Olis kyllä mielenkiintosta nähdä, että minkälaista jälkeä sä saat aikaseksi kameralla.”

[Fennella]

"Kuten sanoin, viihdyn oikein hyvin kameran toisella puolella."
Cinda toteaa hyvin viileään sävyyn, joka antoi enemmän kuin ymmärtää, että aihe oli nyt loppuun käsitelty. Ehkä Cyrus saattoi olla oikeassa - ja mitä todennäköisemmin oli - mutta siitä huolimatta Cinda ei halunnut edes ajatella enää itseään mallina. Kunnianhimo ei olisi kuitenkaan antanut periksi lopettaa vain muutaman hyvän kuvauksen jälkeen, mutta ikä ei silloin antaisi periksi pyrkiä pidemmälle ja itseluottamus kärsisi pahoin. Jos kuvat taas eivät olisi käyttökelpoisia millään tasolla, oli sanomattakin selvää, ettei sellainenkaan tehnyt hyvää itsetunnolle.
Cindan jäätävän varoittava katse kertoi varmasti ilman sanoja miehelle mitä mieltä neiti olisi, mikäli hän joutuisi kaiken sateen lisäksi vielä järveen. Toisaalta nainen oli kyllä jo sen verran märkä, ettei uiminen vaatteet päällä olisi luultavasti liiemmin oloa muuttanut suuntaan tai toiseen. Siitäkin huolimatta Cinda jätti uimisen mieluusti väliin ja eihän se olisi ollut edes turvallista, sillä tummat pilvet tuntuivat uhkailevan myös ukkosta.
"Ehkä sun pitää joskus sitten tulla katsomaan mun kuvia."
Cinda sanoo hieman olkiaan kohauttaen ja kääntyy katsomaan hetkeksi Cyrusta pieni vino hymy huulilla. Asiaanhan oli tosiaankin yksinkertainen ratkaisu ja nainen antoi asian yksinkertaisuuden todellakin paistaa äänessään. Cinda heilauttaa hieman kulmiaan ylöspäin ja kääntyy sitten uimakoppia kohti astellen sen kuistille seinän viereen sateen suojaan. Vaikka olo oli jo märkä, oli ehkä silti parasta olla seisomatta täysin kaatosateessa ennen kotiin lähtöä. Kotiinkin olisi voinut mennä, mutta pilvien ja ajankohdan takia pimentynyt ranta oli kadottanut koiran jonnekin. Sitä paitsi, keskustelu alkoi vasta nyt käydä mielenkiintoiseksi. Cinda nojautuu selällään aavistuksen seinää vasten ja tiukentaa sitten vatsan päälle ristittyjä käsiään saadakseen olonsa lämpimämmäksi.
"Vaikka tuskin ne sua kiinnostaa. Pelkkiä opinnäytteitä."
Cinda lisää vielä melko hiljaisella äänellä, eikä ollut edes varma kuuliko Cyrus. Se ei kuitenkaan ollut oleellista. Jos Cyrus tahtoi nähdä Cindan taidetta, niin mikäs siinä. Tällä hetkellä ei vain ollut mitään järin laatua näytettäväksi, sillä opiskelun vaatimat työt veivät liikaa aikaa, eikä aiheet olleet liiemmin vielä kiehtoneet. Ja ne kuvat, mitä Cinda oli ottanut ennen opintoja, olivat hyviä, mutteivat loistavia, lukuunottamatta kuvasarjaa, jota Cinda ei voisi itsensä takia kaivaa koskaan enää esille.

[dio]

”Aina voi kokeilla aivopesua”, Cyrus totesi varsin yksiselitteisesti tytön todetessa, että tämä viihtyi paremmin kameran toisella puolella – sen takana. No, oli tytön oma vika, että tämä ei käyttänyt nättiä naamaansa tienestin ansaitsemiseen. Se ei ollut Cyruksen ongelma. Mutta toisaalta, Cindan kauniista kasvoista olisi voinut hyötyä itsekin – kuvathan tunnetusti myisivät, mikäli malli olisi kaunis. Tai ei välttämättä tarvinnut olla kauniskaan, hyvä keho riitti. Onneksi Cyrus yleensä piti tämänkaltaiset mielipiteet omana tietonaan, muuten asiallinen ja ammattimainen imago olisi voinut särkyä.

Cyrusta hymyilytti toisen hiljaisella äänellä lisätty kommentti pelkistä opinnäytteistä. ”Älä oo turhan vaatimaton. Tai itsekriittinen?” mies kohautti olkaansa. Alkuun Cyrus oli turhan itsekriittinen ja vaatimaton töittensä suhteen, mutta älysi pian, että useimpien korviin se kuulosti lähinnä itserakkaalta – ainakin sen jälkeen, kun ne useimmat olivat nähneet miehen kädenjälkeä. Cyrus oli aiheuttanut toisille pahoja alemmuuskomplekseja, vaikkei itse ollut osannut arvostaa työtään.

”Musta tuntuu, että vaimo tekee pikkuhiljaa kuolemaa tän sateen takia..”, Cyrus vilkaisi kameraansa hieman huvittuneena, ”et pitäis alkaa valumaan kotiin. Sä voit toki kertoa yhteystietos tai sit voin kysellä ne naapurin ihanilta naisilta.” Sana ’ihanilta’ oli lausuttu jokseenkin sarkastisesti, mutta Cyrus ei ollut varma, riittäisikö tytön huumorintaju edellisen toteamuksen suhteen.