Yömyöhään - It was a long time ago!

[medic]

Kirkkaat valokeilat osuivat pieneen kuralätäkköön. Musta BMW M6 pysähtyi ja pian sen moottori sammutettiin. Kuski kiskaisi avaimet virtalukosta ja avasi varovasti auton oven. Nuori vaaleaverikkö, Daniella nimeltään, nousi autosta ja vilkaisi samalla ympärilleen. Pelkääjän paikalla istui läähättävä saksanpaimenkoira, joka vingahti epätoivoisesti emäntänsä paiskatessa oven kiinni. Daniella oli ottanut koiran kaiken varalta mukaan. Tiedä minkälaista porukkaa satamassa näin myöhään illalla, tai pikemminkinkin yöllä, liikkui. Huokaisten tummiin farkkuihin ja luonnonvalkoiseen empire-tyyliseen toppiin sonustautunut naisen alku kiersi mustan auton eteen ja istahti kevyesti sen konepellille pidellen vasemmassa kädessään askia sekä joltain huoltoasemalta ostettua sytkäriä. Daniella antoi katseensa kiertää pitkin ympäristöä. Kevyt tuulenvire leikitteli naisen pitkillä hiuksilla ja puhalsi pari hiussuortuvaa tämän kasvojen eteen.

Hiljainen satama oli erinomainen paikka miettiä menneitä. Miksi oli tullut tehtyä niin? Rakkaus kuulema saa ihmisen tekemään typerempiäkin tekoja. Vanhat, tai no parin kuukauden takaiset tapahtumat kaivelivat edelleen Daniellan mieltä ja tänäkin yönä tämä oli lähtenyt ajelemaan vailla päämäärää. Tosin, tällä kertaa syynä oli myös autossa istuvan saksanpaimenkoiran levottomuus. Se oli ravannut edes takaisin naisen makuuhuoneessa, hypännyt sänkyyn ja häirinnyt emäntäänsä kaikin mahdollisin tavoin mitä koira nyt vain voi yleensäkin keksiä. Kultakutri vilkaisi olkansa ylitse koiraa, joka nuuskutti varsin kiinnostuneen oloisena penkkinsä selkänojaa. Jostakin lähistöltä kuuluva rasahdus sai naisen kääntymään ja hypähtämään alas konepelliltä. Kas kummaa, vain harmiton rotta kipitti epämääräisten roskatynnyreiden takaa kiireesti karkuun. Daniella huokaisi helpoituksesta ja istuutui takaisin auton konepellille. Naarmuja varmasti tulisi farkkujen niiteistä, mutta väliäkös tuolla. Neitonen nappasi askista huuliensa väliin yhden savukkeen. Sytyttäminen ei tuottanut juurikaan ongelmia, vaikka huoltoaseman halvoista sytkäreistä ei voinut aina mennä takuuseen. Mietteliäs ilme kasvoillaan Daniella tuijotteli edessään avautuvaa näkymää.

Jostain kaukaa kantautui jarrujen kirskuntaa ja ambulanssin pillien ulvontaa, muuten kaikki alla oli täysin hiljaista. Vaaleaverikkö veti syvät henkoset ja puhalsi savut hitaasti mustaa konepeltiä vasten. Huokaisu karkasi jälleen toisen huulilta ja tämä risti sirot jalkansa kallistaen samalla aavistuksen verran päätään. Entä jos Travis päättäisikin yllättäen lähettää palkkamurhaajansa neiti Collinsin perään? Tämä oli pettänyt pahasti komistuksen luottamuksen, eikä mikään toisi sitä takaisin. Hän eli tällä hetkellä lähinnä sen miehen armoilla. Päätään pudistaen Daniella työnsi ajatuksensa jonnekkin mielensä pohjamutiin. Kyllä niitä kerkeäisi murehtimaan myöhemminkin ja vaikka niitä kuinka miettisi ei tilanne muuttuisi yhtään sen valoisammaksi kuin se nyt oli. Kultakutrin tupakattoman käden sormet siirtyivät näpläämään vaaleita hiussuortuvia. Autosta kuului satunnaisia vingahteluja ja ilkeitä kolahduksia, kun autossa oleva eläin hyppi takapenkille ja sitten taas etupenkille. Daniellan katse laskeutui mustaan maalipintaan.

// Seura ei toki olisi pahitteeksi. :>

[Fennella]

Jonah olisi voinut joskus rutistaa Astran pieneksi palloksi silkasta vihasta. Poika ei noin yleisesti ottaen ollut erityisen aggressiivinen tai ärtynyt helposti, mutta Astra oli päättänyt tällä viikolla jo kolmannen kerran olla suostumatta yhteistyöhön. Kyllähän auton temppuilut vielä menivät, jos auto temppuili kotipihassa ja vaihtoehto oli valita jokin muu kyyti minne sitten ikinä olikaan menossa, mutta vieraassa kaupungissa ja kuta kuinkin keskellä yötä kesken matkan sammuminen oli jotain aivan uskomatonta. Olisi vain pitänyt jäädä kotiin lukemaan yksin, kuten muinakin iltoina, mutta opiskelukaverit olivat saaneet nuoren miehen houkuteltua mukaan yhteiseen lukupiiriin, joka oli kyllä taittunut lähinnä paskan jauhamiseksi ja ryyppäämiseksi. Aislin olisi ihmeissään kuullessaan Jonahin lähteneen sellaiseen mukaan, mutta tytölle olisi parempi olla kertomatta, että Jonah jätti viinat väliin ja keskittyi vain keskusteluun - olihan hän autolla liikkeellä. Tai ainakin yritti olla. Astra vain ei taas startannut, eikä sataman pienillä kaduilla näkynyt juuri apua. Miksi opiskelijoiden piti ylipäänsä aina asua kummallisilla alueilla?
Jonah paiskaa auton oven kiinni ja kääntää avainta lukossa saadakseen ovet lukkoon. Keskuslukitus sentään, vaikka vielä sai silti avaimen kanssa pelata, sen verran vanha auto kuitenkin jo oli. Poika lähtee astelemaan eteenpäin katua pitkin kohti hieman isompaa katua tuumaten kadun kulmauksen olevan sopiva paikka odottaa serkkutyttöä, jonka Jonah oli hälyttänyt hakemaan. Hän oli pelastanut serkun niin monta kertaa, että dramaattisista huokauksista riippumatta tyttö saisi vääntyä paikalle ja viedä Jonahin kotiin. Tottakai serkkutytöllä menisi vielä hyvä tovi ennen saapumista, sillä Utopian Agonysta asti ei tänne kiidetty kuin tuuli, mutta olihan siitä jo aikaa, kun Jonah oli Cindan paikalle hälyttänyt.
Poika seisahtuu kadun kulmaukseen etsiskelen sopivaa istuma paikkaa katseella, mutta hän joutuu nopeasti toteamaan, että tänä iltana hänelle siunautui vain seisoma paikka. Eipähän tulisi kylmä, vaikka Ohion kesäyöt kieltämättä olivat suhteellisen lämpimiä. Jonahin katse viivähtää hetken aikaa mustassa bemussa ja sen konepelillä istuvassa hahmossa, mutta katse jatkaa sitten matkaa kadun toiseen päähän, josta oletti ilman muuta alfa romeon ilmestyvän hetken tai perin kuluttua. Jonah upottaa kädet taskuihin ja nostaa hetkeksi hartiat korviin rentouttaen ne kuitenkin samantien. Tosiaan melkein jo unohtui, ettei sää ollutkaan niin viileä, että se vaati lyhythihainen paita päällä kyyristelyä.


((ei mitään laatua, mutta hyvä yritys...))

[medic]

Huokaisten Daniella nojasi vasemman käden kyynerpäätään reiteensä ja siihen taas päätään. Oikean käden etu- ja keskisormi piteli savuavaa syöpäkäärylettä. Mietteliäs ilme kasvoillaan nuori neitokainen antoi katseensa vaeltaa pitkin poikin satamaa. Daniella ei tuntenut uudesta kotikaupungistaan ketään. No, omahan oli syynsä. Mitäs oli vältellyt ihmisiä ja sulkeutunut omaan kämppäänsä. Samassa jostain lähettyviltä kuului askelia. Vai oliko äänen aikaan saanut sittenkin auton sisäpuolella rymyävä saksanpaimenkoira? Ei, äänestä ei voinut erehtyä. Niiden oli pakko olla askelia. Kultakutri katsahti ympärilleen. Katse pysähtyi kadun kulmassa seisoskelevan hahmon kohdalla. Tarkemmin katsottuna miehen, ehkä päälle parikymppinen. Epätoivoinen haukahdus ja kaamea kolina sai Daniellan säpsähtämään ja siirtämään katseensa auton sisällä olevaan elukkaan. Läheisriippuvainen. Meinasiko se koira todellakin tulla ikkunoista läpi? No, siltä nyt saattoi odottaa mitä tahansa. Olihan se saanut emäntänsä raahautumaan keskellä yötä hiljaiseen satamaan vain levottumuutensa ansiosta. Nuori nainen pyöräytti silmiään ja tiputtautui alas konepelliltä. Puoliksi poltettu tupakan raato tipahti maahan ja vaaleaverikkö polkaisi sen sammuksiin vilkaisten vielä nuoren miehen suuntaan, joka seisoskeli kadun kulmassa kädet housujen taskuihin tungettuna ja olkapäät korvissa. Huvittunut hymähdys karkasi väkisinkin naisen huulien välistä, kun tämä pudisti päätään ja siirsi katseensa mustaan bemariin.

Auton valot välkähtivät kerran, kun Daniella painoi kaukosäädintä lukiten silmäteränsä ovet. Askeleet lähtivät suunnistamaan kohti nuorta miestä. "Eksyksissä?" Kultakutri kysyi ollessaan vain muutaman metrin päässä kadun kulmassa seisoskelijasta. Ystävällinen hymy hiipi neitosen kasvoille ja utelias katse tutki nuorukaista päästä varpaisiin. "Vai oletko kenties maisemia ihailemassa?" Kevyt virnistys nousi ruususemme kasvoille ja tämä kallisti päätään aavistuksen verran pitäen katseensa kokoajan edessään seisovassa. Daniella oli seisahtunut metrin parin päähän toisesta. Ikinä ei voinut turhan varovainen, niin Travis oli sanonut kerran. Huokaisten neiti Collins työnsi sen miehen pois ajatuksistaan. Se oli ollutta ja mennyttä, eikä niitä aikoja saisi takaisin vaikka kuinka yrittäisi. Mustan bemarin suunnalta kuului jälleen kamalaa ryminää ja hermoja raastavaa ininää. Kevyt tuulenvire leikitteli vaaleaverikön hiuksilla ja puhalsi pari hiussuortuvaa tämän kasvojen eteen. Sormet sipaisivat suortuvat takaisin korvan taakse - oikealle paikalleen. Mutta miksi edes vaivautua, sillä kohta ne samaiset olisivat taas kasvojen edessä häiritsemässä. Ehkäpä tämäkin oli taas niitä kuuluisia pakkomielteitä?

// Mun tekstit nyt on enemmän tai vähemmän laaduttomia. :S Tämäkin on ihan sekava ja tökkii kokoajan, mut ajatus kulkee parin tunnin yöunilla. : D

[Fennella]

Jonah vilkaisee bemun suuntaan valojen välähteässä ja pojan kulmat rypistyivät aavistuksen hahmon lähtiessä astelemaan Jonahia kohti. Pienen tarkastelun jälkeen poika oletti hahmon olevan ilman muuta naispuolinen, mutta muuta pimeässä katuvalojen vääristämässä kuvassa ei ollut tulkittavissa. Jonahin katse kääntyy takaisin Utopian Agonyyn päin tai ainakin oletettavasti sinne päin. Ei hänelle tullut mieleenkään, että joku saattaisi satamassa pistää jonkinlaisen keskustelun pystyyn tähän aikaan päivästä. Niin kuitenkin kävi ja pojan yllättyneisyyskin tuli selväksi tämän kääntyessä hieman hölmistyneenä katsomaan naista. Lähempi silmäily vahvisti aiemmat epäilyt ja antoivat lisää infoa, jolla Jonah ei uskonut tekevän mitään. Hölmistymisestään selvittyä, kevyt virneen aihe nostaa suupieliä ylöspäin ja poika kohauttaa olkiaan.
"Molemmat on aika liioteltuja, mutta maisemien katseleminen menee kyllä lähemmäs totuutta."
Jonahin vastaus oli taas niin tyypillisen ympäripyöreä, että poikaa melkein itsekin huvitti. Aislin olisi pitänyt kauhean saarnan lakiopintojen tehneen Jonahin pään pehmoiseksi ja Cinda olisi kiukutellut, ettei hän ymmärtänyt yhtään mitä Jonah ajoi takaa. Nähtäväksi siis jäisi kuinka tämä edessä seisova blondi asiaan suhtautuisi, mutta Jonah epäili kovasti jotakin kahden aiemman mallin sekoitusta. Ei pojan toki ollut tarkoitus olla vaikeasti tulkittava, mutta ehkä oikeustieteellinen oli opettanut pojan puhumaan paljon ilman, että sanoi varsinaisesti mitään.
"Auto päätti lomailla kesken retken ja mä ootan kyytiä himaan."
Jonah vastaa lopulta selvästi ja rehellisesti kysymykseen. Hänen silmät pyörähtävät aavistuksen auton moitteiden kohdalla, mutta huvittunut virne nousee kuitenkin kasvoille. Ärtymys autoa kohtaan ei ollut kadonnut, mutta eihän auton rikkoutuminen blondin vika ollut, joten turhahan naiselle oli tiuskia, kun saattoi yhtälailla olla ystävällinen ja löytää samalla tilanteen huvittavat puolet. Jonah vilkaisee jälleen kadun toiseen suuntaan varmistaakseen näkyykö Alfa Romeota, mutta kun katu pysyy yhä tyhjänä, katse palaa blondiin virneen keikkuessa edelleen kasvoilla.

(( hyvinhän se sulla sujuu, en nää mitään ongelmaa. ehkä tää mullakin kohta, kunhan jontun sielunelämä taas avautuu mulle. :D ))

[medic]

Daniella naurahti hyväntuulisesti ja pudisti kevyesti päätään. "Kaipa sitä voisi huonomminkin iltansa viettää." Olkien kohautus. Toki voisi, kuten istuskelemalla bemarin konepellillä ja polttaa ketjussa, tai vaihtoehtoisesti hakeutua johonkin räkälään kuuntelemaan baarimikon kuluneita juttuja ja siinä sivussa vetää perseet. Kultakutri piti katseensa pääosin edessään seisovassa jätkässä, mutta toisinaan katse harhautui mustaan bemariin. Pian toinen kumminkin kertoi autonsa sanoneen sopimuksen irti ja odottavansa kyytiä kotiin. "Jos bemari päättäisi ruveta viettämään lomaa mä olisin pahemman kerran pulassa." Daniella hymähti ja nyökkäsi mustan bemarin suuntaan. Ehkei aika ja paikka olleet kovinkaan otolliset uusien tuttuvuuksien tekemiseen, mutta väliäkös tuolla? Kultakutri pörröitti jo ennestään pörröisiä hiuksiaan ja potkaisi samalla pikkukiven matkoihinsa jalkansa juuresta. Katse laskeutui kengän kärkiin, mutta nousi pian taas seuralaiseen, jos sitä nyt seuralaiseksi saattoi nimittää. "Äläkä kysy mitä mä teen tähän aikaan vuorokaudesta täällä, kun en edes itsekkään tiedä." Vaaleaverikkö naurahti ja katsoi toista. Vastakysymyksiä oli usein odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.

"Ai niin, kutsuvat Daniellaksi ja jos haluat olla rauhassa tai jotakin vastaavaa, niin tottelen käskyä häivy." Tyttö virnisti huvittuneesti esittäytymiselleen. Useathan kertoivat vain etu- ja sukunimensä, mutta Daniellan mielestä moisen kaavan noudattimen oli turhaa. Niin, ja tuskinpa tuo edessä seisova jätkä muutenkaan tekisi mitään kultakutrin sukunimellä. Entäs se kättely? Turhaa sekin ja sitä paitsi käytöstavat oli haudattu alitajunnan perukoille jo aika päiviä sitten. Eikä niitä ainakaan tähän aikaan yöstä kaivettu esiin. "Olisi sitä varmaan parempiakin aikoja ja paikkoja solmia uusia tuttavuuksia." Ruusunen hymähti lähes huvittuneena. Hän puheli lähinnä itselleen, mutta katse pysytteli kokoajan toisen silmissä. Ääneen mietiskelystä ja itselleen puhelusta oli tullut jo tapa. Eivätkös ne olleet hulluuden merkkejä? Luoja, minkälaisia ajatuksia sitä keskiyön aikaan saikin päähänsä.

// Taidan olla turhan kriittinen tai jotain vastaavaa omia kirjoituksiani kohtaan. : D

[Fennella]

Jonah virnisti aavistuksen naisen sanoessa, ettei tämä pärjäisi ilman autoaan. Niinhän sitä monesti luuli, mutta kun auto alkaa temppuilemaan ja jättää tarpeeksi usein tien varteen, mieli muuttuu nopeasti. Autosta luopumisen jälkeen miettii, kuinka koskaan pärjäsi auton kanssa. Jonah ei tosin aikonut luopua Astrastaan, vaikka se hermoja kiristelikin ja oli kaikkea muuta kuin luotettava menopeli.
"Mä oon niin tottunu jo biilin lomapäiviin, ettei ne sotke mun elämää."
Jonah toteaa hieman olkiaan kohauttaen ja antaa kevyen virneen taas keikkua ystävällisillä kasvoilla. Oli oikeastaan mukavaa vaihtelua, kun auto ei toiminut niin kuin sen piti, vaan käyttäytyi täysin oman mielen mukaan. Kyseisen kaaran kanssa ei ainakaan koskaan tullut tylsää, eikä koskaan tarvinnut pelätä autolla liikkumisen olevan ennalta-arvattavaa.
Jonahin katse vilkaisee kadun toiseen päähän vain toteamaan sen ammottavan edelleen tyhjyytty, mutta kun nainen esittelee itsensä, Jonah palauttaa perusystävällisen katseensa naiseen.
"Jonah."
Poika esittäytyy hieman nyökäten ja vetää sitten kätensä pois taskuistaan. Mieleen oli tullut joitakin kohteliaisuus sääntöjä, joita oli oikeastaan mukava noudattaa, vaikkei sellaista varmasti nyt olisikaan vaadittu. Vanhemmat olivat kuitenkin opettaneet pojan käyttäytymään hyvin ja kasvatus oli maalaistalonpoikaan uponnut niin töydellisesti, ettei opeista luovuttu edes aikuisiällä.
"Yleinen katu, joten sun oleskelu on ihan sallittavaa riippumatta mun mielipiteistä. Mutta eipä tässä ole tarvetta erityiseen rauhaan. Ehkä tää tyhjän päivänen seisoskelukin näyttää viisammalta, jos juttelee jonkun kanssa."
Jonah pohdiskelee edelleen omalla ominaisella ystävällisellä sävyllään. Viimeiset sanat saavat pojan kohauttamaan taas hieman olkiaan ja kevyen tutuksi tulleen virneen käymään kasvoilla. Tilanne oli suhteellisen huvittava, mutta kyllä kieltämättä keskustelu jonkun kanssa oli viisaampaa, kuin yksin kadun kulmassa nököttäminen. Vaikka saattoikin olla, että yhtälailla tälläinen asetelma näytti kummalliselta ja epäilyttävältä ulkopuolisen silmin.
"Todennäköisesti, mutta elämä menis suhteellisen tylsäks, jos kaikki kangistuu kaavoihin."
Jonah ei varmasti ollut paras mahdollinen puhumaan kaavoihin kangistumisesta, kun pojalla oli tapana kangistua kotonaan lakikirjojen kanssa ja tehdä kaikki asiat täysin rutiinien mukaan poikkeamatta niistä juuri koskaan. Tämä ilta oli niitä harvoja hetkiä, kun Jonah oli vaivaantunut irrottamaan itsensä kotoa, mutta senkin hän oli tehnyt opintojensa takia. Opiskelu oli toki unohtunut, mutta ei sekään haitannut. Olihan joskus rentouduttavakin.

[medic]

”Tuohan se vaihtelua elämään, jos jokainen päivä ei ole ennalta arvattava.” Daniella kohautti aavistuksen verran olkiaan ja hymähti viimeisten sanojen kohdalla hyväntuulisesti. Totta, olihan se nyt kurjaa, jos jokainen päivä sujui saman kaavan mukaan, mutta rajansa kaikella. Neitosemme varmaan repisi hiukset päästään mikäli jäisi jonnekkin tien varteen seisoskelemaan ja mitä todennäköisemmin auton korjaamisesta saisi pulittaa tähtitieteellisiä summia, sillä Daniella osasi ehkä suurin piirtein vaihtaa renkaan, mutta siihen se sitten jäikin. Niin ja bemuihin ei tunnetusti saanut mitään halpaa, mutta oliko joku pakottanut ostamaan kyseisen auton tai pikemminkin autot?

Jonah, Jonah... se kuulosti etäisesti tutulta, mutta maailmassa oli varmasti monta muuta Jonahia, joten heivattakoon tämä aihe nyt jonnekin mielen pohjamutiin odottamaan jotakin toista pohdinta kertaa. ”Miten vain herra itse haluaa.” Daniella tyytyi kohauttamaan olkiaan pojan yleinen katu –kommentille. Kasvoilla pysytteli sitkeästi ystävällinen hymy, osittain jopa huvittunut. Kevyt naurahdus karkasi neiti Collinsin huulien välistä. ”Tylsä on niin suhteellinen käsite, mutta… joo, elämä olisi suhteellisen tylsää jos noudatettaisiin aina samoja kaavoja.” Kultakutri hymähti antaen katseensa laskeutua kenkänsä kärkiin ja potkiskeli pikkukiviä jalkojensa juuresta jonnekin muualle, kuhan eivät osuisi edessä seisovaan nuorukaiseen. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi. Vaikka Daniella oli usein varsin puhelias oli hän tänä iltana harvinaisen hiljainen. Yleensä toinen ei saanut millään puheenvuoro, mutta ehkä uusi kaupunki sai kaiken tämän aikaan. Huokaisten Ruusunen nosti katseensa takaisin Jonahiin. ”Saanen tiedustella, mutta mikä ihme sai sut todellisuudessa tulemaan tänne.. satamaan? Luulisi, että nuoret pojankoltiaiset viihtyisivät mieluummin jossakin yökerhossa iskemässä tyhjäpäisiä teinityttöjä.” Daniella naurahti viimeisille sanoilleen ja kurtisti hienoisesti kulmiaan tarkastellen nuorukaista hetken. Ensivaikutelma ei kumminkaan ollut antanut täysin sitä kuvaa, että toinen viihtyisi erityisen hyvin jossakin pahaisissa räkälöissä, mutta ensivaikutelma oli aina ensivaikutelma. Se yleensä petti täysin, tiedättehän te? ”Eihän se tietysti mulle kuulu, mutta uteliaisuus saa kysymään kaikenlaista.” Nuori nainen kohautti olkiaan melko huomaamattomasti. Kevyt hymy hiipi neidon kasvoille ja toinen kulma kohosi aavistuksen kysyvästi. Ilma oli viilentynyt hiukan aikaisemmasta, mutta toisaalta hieman voimistuneempi tuuli saattoi vaikuttaa asiaan melkoisesti.

[Fennella]

Jonah kohottaa hieman kulmiaan Daniellan sanoille,mutta hymähdysnaurahtaa sitten hiljaa huvittuneena. Naisen sana valinnat antoivat selvästi ymmärtää, että hän piti itseään Jonahia vanhempana, mikä tosin saattoi olla hyvinkin totta. Poika ei ollut erityisen hyvä arvioimaan ihmistä ikää. Asia särähti silti aavistuksen korvaan, mutta toisaalta tässähän vain jutusteltiin kevyttä small talkia, joten asiallahan ei loppuen lopuksi ollut mitään väliä. Taas mitä tuli yleistykseen, että Jonahin ikäluokka luultavasti viihtyi paremmin tyttöjä iskemässä, oli yhtä lailla korvaan särähtävä toteamus. Jonah ei ollut niin kuin muut. Toki tytöt kiinnostivat ja niitä iskettiinkin sopivissa tilanteissa, mutta ne tyhjäpäiset teinit eivät olleet aivan Jonahille sopivia.
"Annetakoon uteliaisuus sulle anteeks. Ainahan mulle jää mahdollisuus olla vastaamatta."
Jonah tuumaa hieman huvittunut, mutta ystävällinen hymy huulilla. Eihän pojan tietenkään olisi pakko vastata naisen uteluihin, mutta toistaiseksi Daniella ei ollut kysynyt mitään mihin ei voisi vastata. Eikä Jonahille äkkiseltään edes tullut mieleen asioita, jotka hän katsoi paremmaksi salata. Tuskin tuo neiti kyselisi tilinumeroa ja tunnuslukuja, ne Jonah luki asioihin, jotka eivät kuuluneet muille kuin hänelle itselle, mutta kuten todettu, ne eivät olleet todennäköisiä keskustelunaiheita.
"Opiskelukaveri asuu tossa parin korttelin päässä ja tästä pääsee kuulema nopeiten Utopian Agonyyn vievälle tielle. Tai pääsee, mikäli auto vie, mutta jos se vikisee, niin nopeudesta pitää neuvotella uudelleen."
Jonah vastaa huvittuneella ilkikurisella äänellä, sillä eihän poika voinut täysin vakavana pysyä puhuessaan kyseisellä tavalla autostaan. Puhuessaan Jonah huitoi kädellä aavistuksen kaverinsa asunnon suuntaan, mutta ohitettuaan aiheen, hän upottaa kädet taas taskuihin. Kohteliaisuus ja etiketti säännöt saattoi haudata, kun keskustelusta oli esittätymisen jälkeen tullut muuten epävirallista.
"Mutta mä sä teet täällä tähän aikaan? Mun oletuksen mukaan tää paikka ei ole mikään maailman turvallisin paikka yksinään kulkevalle naiselle."
Jonah katsoo oikeudekseen tiedustella samaa asiaa Daniellalta, mutta yhtälailla hän lukee naisen oikeudeksi olla vastaamatta, mikäli vastaaminen ei tuntunut sopivalta. Pojan kasvoilla pysyi ystävällisen uteliais ilme, joka oli sen verran vastaanottavainen, että hänelle olisi varmasti helppo kertoa, vaikka hetken epäilisikin haluaako. Jonah vain oli niin perusystävällinen heppu, että hänelle oli helppo puhua ja moitteetkin pojalta oli helppo ottaa vastaan.

[medic]

"Aivan, mutta eikös vastaamatta jättäminen yleensä luokitella hyvin epäkohteliaaksi?" Daniella kallisti aavistuksen päätään ja kurtisti hienoisesti kulmiaan. Huulilla kareili ilkikuriseksikin luokiteltava hymy. "Tosin jos totta puhutaan et näytä pojalta, joka viihtyy joka ilta jossain pahasessa räkälässä." Arvioiva katse kävi pojan jälleen kerran päästä varpaisiin. "Mutta se nyt on vain ensivaikutelma." Tapansa mukaan kultakutri laukoi ajatuksiaan taas ilmoille ajattelematta sen kummemmin millaisia sanoja suusta pomppi. "Sano vain jos puhun liian suoraan tai liikaa, niin yritän sen jälkeen pitää suuni kiinni." Tyttö naurahti hyväntuulisesti ja veti vetoketjun kuvainnollisesti huuliensa ylitse. "Opiskelukaveri?" Daniella kohotti hieman kulmiaan. Hän tiesi kuulostavansa täysin siltä kuin olisi oivaltanut jonkun suuremman ja tärkeämmänkin asiankin. Vaikka jätkä vaikutti naista pari vuotta nuoremmalta ei tämä ollut ajatellut toisen opiskelevan.

Asiaa tyttö ei kerennyt sen enempää pohtia, kun toinen jo laukaisi vastakysymyksen. Daniella potkaisi pikkukiven jälleen jalkansa vierestä ja pörröitti samalla hiuksiaan antaen katseensa laskeutua kengän kärikiinsä. Katse nousi takaisin pojan silmiin ja raskas huokaisu karkasi nuoren naisen huulien välistä. Ilme oli mietteliäs ja pääkopassa pyöri vain pojan kysymys. "Tulin ajattelemaan parin viime kuukauden takaisia tapahtumia. Satama on ainut paikka missä saa olla yleensä rauhassa." Daniella hymähti ja kohautti kevyesti olkiaan. "Ja jotta täällä liikkuminen olisi edes jonkin verran turvallisempaa niin nappasi koiran mukaan. Se odottaa autossa, koska muuten se todennäköisesti olisi ensimmäisen vastaan tulijan nilkassa kiinni hampaineen." Ruusunen naurahti tavalliseen hyväntuuliseen tapaansa. "Niin, mitä sä opiskelut? Kun puhuit jotain opiskelutoverista." Daniella koitti johdatella keskustelunaihetta johonkin toiseen suuntaan.

[Fennella]

Jonah nyökkää hieman naisen sanoille lähinnä osoittaakseen kuunnelleensa ja ymmärtäneensä. Ei asiaan sinäänsä mitään kommentoitavaa ollut, joten nyökkäys sopi kuvaan hyvin. Daniellan syy oli ihan järkeen käypä, tosin nainen oli itse vapaaehtoisesti rikkonut oman rauhansa tulemalla jutustelemaan Jonahin kanssa, eikä Jonah kyllä voinut olla miettimättä, että eikö oma koti ollut yleensä kaikkein rauhallisin paikka miettiä ja ennenkaikkea olla rauhassa. Sitä asiaa Jonah ei kuitenkaan tiedustellut ääneen, sillä silloihan hän olisi saattanut mennä liian henkilökohtaisten asioiden puolelle.
"Se koira tuskin auttaa sua sieltä autosta."
Jonah huomauttaa huvittuneella äänellä tarkoittamatta sanoja millään lailla moitteeksi, lähinnä vain yleiseksi ajattelemisen aihetta antavaksi toteamukseksi. Pelastavaa enkeliä autoon lukitusta koirasta ei saisi, joten Jonahin mielestä oli se ja sama, oliko eläin naisen mukana vai ei. Suojelua siltä ei ainakaan irtoaisi. Mutta ei ollut Jonah päänsärky miettiä tuntemattoman naisen turvallisuutta, itsehän nainen riskinsä otti.
Jonahin kulmat rypistyvät hieman Daniellan esittäessä kysymyksensä pojan opiskeluista. Nainen tuntu hyppivän aiheesta toiseen kokoajan ja perässä pysyminen tuotti pieniä vaikeuksia, vaikka Jonah olikin tottunut käsittelemään puheripulista kärsivien naisien tekstitulvaa. Periaatteessa jo opinnot velvoittivat opettelemaan ylitse pursuavan tekstin suodatusta, sillä nimenomaan pursuavaan puheeseen piilotettiin totuuksia. Jonah ei kuitenkaan ollut enää tähän aikaan mitenkään parhaimmillaan, eikä hän edes vielä ollut opintojensa puolessa välissä.
"Mä opiskelen oikeustiedettä. Tarkotus olis päästä tuomariks joku päivä, että kai musta oikeustieteen maisteri tulee."
Jonah kertoo hieman enemmän kuin kysymys oli pyytänyt kertomaan, mutta poika oletti, että tarkentavia kysymyksiä oli kuitenkin jatkossa tulossa, joten samahan tuo oli kertoa kaikki samalla kertaa. Oli hieman omituisen huvittavaa kertoilla opiskeluista tuntemattomalle pimeässä satamassa, mutta kuten moneen kertaan jo todettiin, ei pojalla parempaakaan tekemistä ollut. Epäilyksiä naisen suhteen kyllä nousi, mutta ainakin puhuiden perusteella oikeustieteet opiskelijaksi paljastuminen karkotti rikolliset. Omaa kokemustahan Jonahilla ei ollut ja arvioi perustui tosiaan vain huhuihin, mutta jotenkin pojalla oli sellainen olo, että nyt hän pääsisi testaamaan hypoteesin.

[medic]

Daniella hymähti ja kohautti olkiaan välinpitämättömästi. Niin no, koira tuskin auttoi emäntäänsä kovinkaan paljon sillä, että hyökkäisi jokaisen vastaan tulijan nilkkaan kiinni hampaineen, mutta myönnettäköön ei se kovin paljoa auttanut siellä autossakaan. Toisaalta kyllähän koira totteli, kun sitä itseään huvitti. Eli toisin sanoen hyvin harvoin. Sen elukan koulutus oli jäänyt lievästi sanottuna puolitiehen lähinnä vain naisen laiskuuden takia. Vaaleaverikkö nyökkäsi kevyesti ymmärtämisen merkiksi. Hän piti katseensa toisessa kokoajan, kun tämä puhui, sillä useimmat pitivät sitä kohteliaana ja sen merkkinä, että heitä oikeasti kuunneltiin eivätkä sanat menneet kuuroille korville. Olivat ilmeisesti käytöstavat iskostuneet jotenkuten takaraivoon tai ainakin jotakin. ”Ajattelin itsekin joskus lapsena haluavani opiskella jonakin päivänä oikeustiedettä, mutta jotenkin päädyin sitten poliisin uralle.” Tosin enää pariin kuukauteen poliisin tehtävissä nuori nainen ei ole ollut, mutta sitähän toisen ei tarvitsisi tietää. Mikäli nyt lisäkysymyksiä seuraisi niin eiköhän nokkelasuinen neiti niihinkin keksisi jotakin vastauksen tynkää.

Kieltämättä kyllä oli melko outoa ja jollain tavalla jopa huvittavaa kysellä toisen, täysin tuntemattoman ihmisen opiskelusta jossain niinkin kummallisessa paikassa kuin satamassa. Ei kultakutrille heti ensimmäisenä olisi tullut mieleenkään, että joku eksyisi satamaan siihen aikaan vuorokaudesta ja että hän rupeaisi itse pistämään jonkin sortin keskustelua pystyyn tuntemattoman ihmisen kanssa. Huvittuneesti hymähtäen ja päätään huomaamattomasti pudistaen Daniella hieraisi niskaansa. ”Täytyy myöntää kyllä, että mun tapasta ei ole ollenkaan pistää keskustelua pystyyn tähän aikaan vuorokaudesta saatika sitten tällaisessa paikassa.” Jahas, taas itkettiin sitä kuinka tämä ei ollut ollenkaan tapaista. Voi kyynel. Huvittunut hymy hiipi nuoren neidin kasvoille ja katse nousi kengän kärjistä pojan silmiin. Bemarin suunnalta kuului erittäin pahaenteistä kolinaa. ”Se koira varmaan pistää kohta säpäleiksi koko auton.” Daniella pyöräytti silmiään ja huokaisi raskaasti vilkaisemattakaan pimeydessä seisovan auton suuntaan. Huoh, taas pompittiin aiheesta toiseen. Jätkä sai kiittää onneaan, ettei ollut sattunut paikalle silloin kun neiti Collins oli puheliaalla päällään, sillä silloin tämä varmaan ei olisi pysynyt ollenkaan mukana puheissa. Jos se nyt pysyi edes tälläkään hetkellä mukana neitosen pomppiessa puheenaiheesta toiseen.

[Muistin että olin vastannut ja kun tulin katsomaan vastausta, niin huomasin etten ollutkaan. :>]

[Fennella]

"Poliisien tehtävä on aktiivinen lainvalvonta, muut lainoppineet hoitaa sitten loppu selvittelyn. Että ollaan sitten melkein kolleegoita."
Jonah toteaa nauravaisen huvittuneella äänellä. Melkein kolleegat oli kyllä kaukaa haettu ajatus, sillä Jonah ei edes ollut vielä lainoppinut, eikä juristeilla ja poliiseilla muutenkaan ollut kovin paljon yhteistä. Poliisiksi pääsi voimalla, juristiksi älyllä. Tälläinen oli ainakin yleinen käsitys kampuksella, vaikka Jonah ei liiemmin luottanut stereotypioihin. Ne oli kuitenkin hyvä pitää mielessä ja hyödyntää tarvittaessa. Se, että kolleegoiksi väittäminen oli kaukaa haettua, ei haittanut poikaa yhtään. Hän antoi kuitenkin ymmärtää kokoajan sanojen olevan pääasiassa läppä.
Jonah virnistää huvittuneena Daniellan sanoessa, ettei ollut tämän tapaista jutella keskellä yötä vieraiden ihmisten kanssa pimeässä. Siinä asiassa ainakin kaksikolla oli jotain yhteistä, sillä Jonahilla ei myöskään ollut tapana jutella yöllä vieraan kaupungin sataman kulkijoille, eikä jonah ylipäänsä yleensä olisi ollut edes paikalla.
"En kyllä sanos, että tää on munkaan vakio harrastus."
Jonah pyöräyttää silmiään, mutta ennen kuin tutuksi käynyt virne nousee kasvoille, katse kääntyy kadun alun suuntaan, josta kuului auton ääntä. Ajovalot sotkivat näkyvyyttä, eikä Jonah voinut olla varma oliko kyseessä serkkutyttö vai jokin muu auto, mutta toivoa kotiin pääsemisestä näytti ainakin olevan. Pojan katse palaa Daniellaan ja Jonah nyökkää aavistuksen.
"Ehkä sun pitää sitten palata kouluttamaan sun koiraa. Mun kyyti taitaa tulla."
Jonah sisällyttää sanoihinsa pienen moitteen koiran käytöksestä. Pojan mielestä kaikki lemmikkieläimet piti kouluttaa hyvin, eikä ainoastaan omistajan mukavuuden vaan myös lemmikin mukavuuden takia. Jonah uskoi vielä tietävänsä mistä puhui, sillä olihan hän maalaistalon kasvatti ja monen moista eläintä kouluttanut.


(( anteeks, että kesti. kesästressiä meinaa tulla :D ))